Elämää ja neulomuksia

Purkuunmän ja tasomaiseksi ei sitten millään

2012-03-07T12:00:00.003+02:00

Niinhän siinä sitten kävi kuten pelkäsinkin: Frost on sittenkin liian väljä minulle. Pitkin hampain purin työn kainaloihin asti, ja loin kainalon alle rutkasti vähemmän silmukoita. Saa nähdä auttaako tuo tarpeeksi vai pitääkö hyväksyä näyttävänsä design-puserossa bulgarialaiselta naiskuulantyöntäjältä.

Tiputyökin edistyy, mutta onpa vaikea pitää se tasomaisena! Puuvilla tuntuu vielä muotoutuvan käsissä. Ja siipien, jalkojen ja muiden ulokkeiden täyttäminen siististi on vaativaa. No ehkä se tästä, jos se on vain harjoituksen puutetta. Koko perhe seuraa tämän työn valmistumista, se on niin hassunhauska.

Ai niin, uusi Moda tuli eilen. Pitääpä katsastaa se sillä silmällä. ;-)

Alla oleva kuva ei liity millään lailla mihinkään edellä mainittuun neulehörhöilyyn vaan uuteen harrastukseeni. Se ei kuitenkaan ole leijahiihto vaan säävalokuvien lähettäminen Ylen alueuutisiin. :)

Puikoilla nyt

2012-03-05T17:34:00.000+02:00

Tunnustaudun prosessineulojaksi eli minulla on yleensä useampi työ tekeillään samanaikaisesti. Ja lisäksi tulevat tietysti ufot, mutta se onkin sitten toinen tarina. Käytännössä neulon tai virkkaan kahta tai kolmea työtä joka päivä. Mies on lakannut ihmettelemästä vuosia sitten. Tällä hetkellä nämä kolme työtä ovat työn alla.

Veera Välimäen Frost. Pusero aloitetaan kauluksesta ja neulotaan yhtenä kappaleena alaspäin. Tämä on menossa noin 10 cm kainaloiden alapuolella.

Elizabeth Hemlichin Lakefront Cardigan. Ohut neuletakki, joka neulotaan myös yhtenä kappaleena kaula-aukosta lähtien. Tämän aloitin eilen ja sitä on tällä hetkellä valmiina noin 10 cm.

Ja tipuja ohjeen Freeform Crochet Blanket mukaisesti. Tästä ei kuitenkaan tule peitto, vaan tyynynpäällinen. Aivan mahtavia tipuja, näistä tulee heti hyvälle tuulelle!

Déjà vu - vai oliko se nyt Bon Voyage?

2012-02-28T17:49:00.003+02:00

Selasin taannoin uusinta Moda-lehteä nähdäkseni olisiko siinä neulottavia malleja. Jotkut mallit alkoivat näyttää kummallisen tutuilta: aivan kuin olisin nähnyt ne jo jossain aiemmassa numerossa. Ja näin siinä kävi:

Vähän tuli kyllä sellainen huijatuksi tullut olo. Ovathan nämä mallit toki ajattomia, mutta tuskin ainakaan lehden irtonumeromyyntiä lisäisi tieto siitä, että malleja kierrätetään muutaman vuoden välein täsmälleen samanlaisina ja jopa samoin valokuvin? Ehkäpä olisi aika toivottaa lehtitilaukselleni hyvää matkaa jonnekin toiseen talouteen....

Canucks-pipo

2012-02-26T19:37:00.001+02:00

Poikani toivoi Canucks-pipoa, valitsi värit ja osallistui kuvioiden suunnitteluun. Aika hieno tuli, vai mitä sanotte? Saattaa olla, että tämä on minun tekeleistäni hienoin pipo ikinä! Yritän ottaa parempia kuvia, kun malli on päiväsaikaan kotosalla.

Canucks-pipo, Gjestal Janne, puikot no 3,5

Edith-täti lisäsi seuraavat kuvat, joista näkyy kuinka pipo pitää pukea. Koko on niin reilu (silmukoita 136), että se mahtuisi minulle ja myös Blogimiehelle, joka ei meinaa kaupasta riittävän isoja hattuja löytääkään. :) Ja se muuten unohtui mainita, että tässä ja aiemmin esittelemässäni miehen mustassa pipossa on virolainen aloitus, joka on muuten tekee reunasta tooosi joustavan. Uusi suosikkini siis.

Pessimisti ei pety

2012-02-21T20:30:00.000+02:00

Nyt ovat tyttären lapaset valmiit. Harmitti kyllä vietävästi, kun lanka ei riittänyt alkuperäiseen malli-ideaan. Suklaanruskeaa lankaa ei löytynyt lisää, joten viininpunainen oli seuraava vaihtoehto. Eihän näistä nyt niin nätit tullut kuin alkuperäinen idea olisi ollut, mutta asiansa ajanevat. Tarkoituksella tein reilun kokoiset. Värit muuten näyttävät kuvissa kirkkaammilta kuin luonnossa.


Tytön lapaset, Florican jämiä 30 g, bambut no 3

Tässä toisessa kuvassa näkyy paremmin intialainen peukalokiila, jonka tekemistä halusin kokeilla. Aika kiva minusta ja ainakin lapsen käteen näyttää istuvan jopa paremmin kuin se tavispeukkukiila.

Lapasissa on intialainen peukalokiila

Mutta nyt takaisin Canucks-pipon pariin. Sen esittelen seuraavaksi ja siihen on sitten ihan varta vasten ostetut langat eikä mitään varaston jämiä.

Yltiöoptimismia

2012-02-19T11:25:00.000+02:00

Pikkulikka tarvitsee rukkasten alle ohuet lapaset. Jämistelyintoissani löysin vanhaa Floricaa, joista lapsi valitsi värit ja määräsi "tee sydämiä". Lankaa oli jäljellä pienet kerät, mutta ajattelin että pienet ovat lapasetkin, joten eiköhän lanka piisaa. Ei piisannut. Pitänee toteuttaa kärjet jollain toisella idealla.

Ei piisannut lanka, ei

Kuumetta pukkaa

2012-02-17T17:01:00.003+02:00

Kuumetta pukkaa. Tällä kertaa ei vauvakuumetta eikä sitä oikeatakaan kuumetta, vaan mökkikuumetta. Huokaus. Joulukuussa äkkäsimme myynti-ilmoituksen somasta hirsisestä kesämökistä. Sijainti on loistava ja ranta loivasti etelään syvenevä hiekkaranta. Hintakin olisi meille sopiva. Innostusta hieman laskee se, ettei mökillä ole sähköjä eikä juoksevaa vettä. Samoin tarvitsisimme mökkiä kipeämmin lisää asuinneliöitä. Mutta eikö mökki olisikin hauskempi vaihtoehto kuin taloremontti tai asunnon vaihto?

Minun ostaako vai eikö ostaa -pohdiskeluani hieman sotkee se, että voin kuvitella miltä mökki näyttäisi, jos seiniin laittaisi vaaleat paneelit ja sisustaisi hempeän romanttisesti tai viileän merihenkisesti. Ja kuinka hauskaa olisikaan viettää hempeää kesäpäivää uiden ja saunoen. Ja sateisina päivinä grillikatoksessa voisi paistaa makkaraa ja muurinpohjalettuja. Ja voisihan sitä vaikka joskus pitää langanvärjäysbileet siellä luonnon helmassa.

Rannalla

Ystävänpäivän kämmekkäät

2012-02-12T17:57:00.000+02:00

Tarjouduin testineulojaksi kanssaneulojan A Grhá -kämmekäsohjeelle. Ohjeenmukaista Novitan Woolia mulla ei sopivissa jämäväreissä löytynyt, joten tein kämmekkäät ikivanhasta Floricasta. Ovat himpun liian isot minulle, joten ajattelin yllättää niillä kälyseni, jolle arvelen niiden olevan passelit. Lankaa meni vain 40 g.

A Ghrá -kämmekkäät, Florica 40 g, bambut no 3

Ohje oli mukavaa neulottavaa, vaikka en kirjoneuleen varsinainen ystävä olekaan. Minun neuletyöni kun pitää olla sellainen, että sitä neuloo vaikka silmät ummessa eli teeveetä katsoessa siten ettei niska pahasti rasitu. Mutta tämä oli siitä mukava työ, että kuvio oli yksinkertainen, joten kaaviota ei tarvinnut seurata. Tosin eivät nämä kovin tasaista jälkeä ole, keskittyminen olisi varmasti parantanut laatua. Mutta lämmittävät varmasti!

Eilen ajelimme maaseudulla ja metsäisellä hiekkatiellä tien ylitti hirvi. Ja sillä oli kaksi kaveriakin. Minä sitten heti kameraa esiin vetämään. Epätoivoinen yritys, sillä kun avasin auton ikkunaa hirvet säikähtivät ja juoksivat syvemmälle metsikköön. Valintakiekkokin taisi olla väärässä asennossa. Kaiken huippuna takapenkiltä kuului: "Mie ammun nuo hirvet ja teen niistä pihvit." Siis mitä ihmettä? Meillä kukaan ei metsästä eikä kukaan edes lähipiirissäkään. Mistä lie moinen ajatus tullut lapselle mieleen, mutta kieltämättä olisihan se hirvipihvi hyvää. Mutta että ampua pitäisi, en tykkee!

Hirvi?

Pipoja kaksin kappalein

2012-02-05T11:28:00.000+02:00

Mies tarvitsi uuden pipon. Entinen Tykhus-pipo oli jo käynyt nuhjuiseksi, ja sen jälkeen omalla ohjeella Pirkkalangasta neulomani musta pipo kutistui pesussa. Tällainen World War II Watch Cap syntyi Janne-langasta. Silmukoita loin 128 ja hyvä tuli 62 senttiseen pollaan. "Ehkä paras pipo jonka koskaan olet neulonut", arvioi Mies varovasti. "Tätä voisi käyttää myös kalassa."

WWII Watch Cap, Gjestal Janne 87 g, bambut ja pyöröt no 4

Hieman taas ihmettelin sitä, että miten lankaa voi jäädä 7 g, jos valmis pipo painaa 87 grammaa. Ehkäpä massaa muttuuu energiaksi?

Itselleni tein Noron jämistä tällaisen myssykän. Ostin nimittäin oliivinvihreän untuvatakin, ja entinen pinkkiruskea Puro-Orakseni oli sen kanssa hieman levoton yhdistelmä. Ja tämä myssy ei muuten luonnossa ole noin värikylläinen kuin kuvassa, hieman rauhalllisempi yhdistelmä siis takkini pariksi. Oikeesti. Ehkäpä otan ulkokuvan takin kera, niin näette tekin?

Noro-myssykkä, Noro Silk Garden Lite 41 g, bambut ja pyöröt no 4

Myssy ei ole noin omituisen mallinen miun päästäni puhumattakaan. Tukka vaan sattuu olemaan nutturasutturalla takaraivolla. Vasta kolmannella yrityksellä sain langan alistettua järkevän näköiseksi myssyksi. Lähinnä tuo kavennusosa aiheutti ongelmia.

Enkä ole tietenkään kumpaakaan neuletta kastellut ja siloitellut, sillä molemmat menivät heti käyttöön. Ja kuvatkin ovat vähän mitä sattuu, kun oli kiire saada kuvat otettu ja teksti kirjoitettua. Kohta pitää näet uhrata parasta sunnuntaiaikaa työnantajalle ja lähteä valmistelemaan ensi viikon opetusta.

Järki jäässä pakkassäässä

2012-02-02T21:24:00.000+02:00

Minun laskujeni mukaan jo neljättä päivää mennään lähes -30 asteen lukemissa. Päivisin onneksi lämpötila on ollut melkein siedettävät -20 astetta. Maanantaina esikoisella kavereineen olikin "joukossa tyhmyys tiivistynyt" ilmeisesti osittain pakkasen vuoksi.

Pielisjoki 1. helmikuuta

Ei, eivät sentään uimaan olleet menneet, vaikka Pielisjoki onkin osittain sula. Koulubussia ei ollut näkynyt eikä kuulunut reilun 20 minuutin odottelun jälkeen. Ja mitä tekevät reippaat miehenalut? Päättävät jäädä kotiin viettämään omalupaista vapaapäivää! Muiden poikien äidit olivat maanantaina olleet kotona (pieniä lapsia tai vuorotyö), mutta meillä talo on päivisin tyhjä, joten koko neljän hengen porukka oli tullut meille.

Eikä kenellekään tullut (mukamas) mieleen, että

seuraavalla bussilla pääsee (kyllä, ja pysäkille on van 200 metriä)
pitäisi soittaa ja kysyä onko kotiin jääminen ok (ei)
voisi mennä kysymään parin talon päässä asuvalta naapurinpojan äidiltä, jonka poika siis oli tässä porukassa, voisiko hän viedä pojat kouluun (tod. näk. kyllä)

Puolustuspuhe oli "me kyllä kysyttiin läksyt aina heti tunnin jälkeen ja tehtiin ne". Luokanvalvojan kanssa asiasta soiteltiin, ja tällä kertaa ei tullut "jälkkäriä"... ja toivottavasti seuraavaa kertaa ei tule! Näissä asioissa on pakko olla tiukkana, ettei homma pääse karkaamaan käsistä. Vähän kyllä tempaus silti huvitti, pitäähän sitä joskus rajojaan kokeilla.

Yllättävän hyvä

2012-01-30T21:20:00.000+02:00

Yllättävän hyvä tuli tästä neuletakista. Nyt on parina päivän ollut "brass monkey weather" eli tosi kovat pakkaset. Ja minä kun ajattelin pitäväni kunnon kuvaussessiot ulkona... leudompaa kuvaussäätä odotellessa pikku maistiainen.

Lankaa lankaa

2012-01-25T16:57:00.000+02:00

Tilasin eräästä brittäisestä verkkokaupasta alelankaa. Tilaus tuli muutamassa päivässä kotiin asti: torstaina olivat lähettäneet ja tiistaina oli perillä omassa postilaatikossa. Jonkin verran oli postipate joutunut vaivaa näkemään, jotta oli saanut noin 1,5 kg lankapaketin postilootaan ahdettua.

Lankaostoksia

Saa nähdä mitä näistä oikeasti syntyy. Ajatuksena oli, että nuo kaksi puolen kilon satsia ovat villatakkilankoja itselle. Noron sukkalankaa olisin halunnut kaksi kerää, mutta verkkokaupan varastosta löytyikin vain yksi. Ohuempi Noro saattaa haluta isona ainakin huiviksi, vaikka blogiMiehen mukaan "tuo on kyllä älyttömän ohutta, vaikka tuosta mitä tekisi se kyllä kestää kauan". Miehellä ei ole siis 10 vuotta himoneulojan kanssa hukkaan mennyt...

Töistä sen verran, että aloitin uuden kurssin tammikuun toisella viikolla. Vaikka opetettava aihe on mielekäs, vaatii opetus jonkin verran sitä energiaa, jonka voisi käyttää vaikka neulomiseen. Kvanttifysiikka ei ole niitä helpoimmin sisäistettäviä fysiikan aihealueita, joten opettajakin joutuu tavallista enemmän ponnistelemaan. Viime vuosina lisääntynyt ilmiä luennoilla muuten on neulominen. Tälläkin kurssilla on ainakin kaksi opiskelijaa, joiden puikot kilisivät iloisesti aina silloin tällöin, kun muistiinpanojen tekemisessä on vähän taukoa.

Töissä muuten siirrytään kokonaan kännykantaa eli lankalinjat poistuvat. Tänään kävin noutamassa uuden luurin, joka taitaa olla Nokian ihan-sitä-halvinta mallia. Osaankohan edes käyttää sitä?

Tytön virkattu bolero

2012-01-08T09:42:00.001+02:00

Kivana nopeasti valmistuvana pikkutyönä tein Pepille virkatun boleron. Ohje löytyy täältä. Peppi epäili, että tulossa on heijastinliivi, mutta sanoin että tästä tulee söpöstelyliivi. Ja niinpä taisi tulla.

Tytön bolero, Fabel 50 g ja Garden Effects 16 g, koukku 3,5

Koska Peppi on "iso tyttö" valitsin koon 5-6 vuotta, ja satunnaisena virkkaajana käytin myös isompaa, 3,5 numeron koukkua. Miehustan tein kuten ohjeessa Fabelista, jota meni yksi kerä. Kun Faabeli loppui, jatkoin Regian 4-fädig Design Line Garden Effects -langalla, joka ei ihan samaa vahvuutta ole, mutta siinä värimaailma on aika lailla sama kun Faabelissa. Ohjeessa virkatut, hieman epäsymmetriset neliöt kiertävät boleron reunat, mutta virkattuani niitä pari kappaletta totesin, että liian hidasta piiperrystä mulle, ja virkkasin reunaan ketjusilmukkakaaria. Regiaa meni 16 g, joten siitä neulonee vielä vaikkapa sukat.

Bolero takaa

Sovitusvaiheessa Peppi vaati että "tässä pitää olla napit". Onneksi hän tyytyi nyöreihin, sillä nappien laitto ketjusilmukkasysteemiin olisi saattanut olla "hieman" hankalaa. Takakappaleen istuvuus ei ihan perfect ole, mutta melko hyvä kuitenkin. Kevättä odotellessa...

Onnea vuodelle 2012!

2012-01-01T16:49:00.000+02:00

Niin se vuosi vaihtui jälleen kerran, tällä kertaa yskäisissä merkeissä. Melkein sen saattoi arvatakin. Kun viimeisenä hoitopäivänä torstaina haimme Pepin hoidosta, hoitaja kertoi kahden pienimmän lapsen lähteneen kotiin kuumeen vuoksi. Perjantai meni vielä ihan ok, mutta yöllä taisi olla vähän kuumetta ja aattona lauantaina Peppiä yskitti (koko syksyn vaivannut yskä oli lähes parantunut), ja yöllä taisi olla kuumettakin. Sitten tietysti tavanomaisen kuvion mukaan yskä tarttui minuun. Harvinaisen inhottava ja väsyttävä tauti.

Nyt olemme molemmat jo paremmassa kunnossa, Pepillä tosin yskä muuttui nuhaksi. Siitä ikävää tämä lomalla sairastaminen on, että silloin kun olisi hyvin aikaa kuntoilla ja ulkoilla, siihen ei ole mahdollisuutta, tai että ei vaan jaksa. Pöh. Mieheni ja minun on tarkoitus olla lomalla vielä huominen maanantai, mutta saattaa olla että minä menen jo töihin, jos Peppi ei ole vielä hoitokunnossa.

Koko joululoman oli kummalliset säät, lämpötila nollassa tai jopa pari-kolme astetta plussalla. Parina päivän oli sentään selkeää ja aurinkoista, oheinen kuva on otettu 28. joulukuuta lähirannasta. Pyhäselkä ei ole vielä kokonaan jäässä, selkä on sula.

Eilen illalla eli uudenvuodenaattona pakastui noin -10 asteeseen. Tänään oli kaunis sää eikä järvi vieläkään ollut jäätynyt.

Tänään päättelin Pepin niskasta aloitetun, ainaoikeinneuleisen kolmiohuivin. Yritin kuvata sen rannassa, mutta siellä oli minun makuuni vähän liikaa yleisöä (kyläyhdistys oli siivoamassa ilotulituksen jälkiä), joten kuvaus tapahtui aika pikaisesti. On siinä langalla muuten tosi hiano nimi: Schoppel Wolle Admiral Batik Tausendschön.

Tytön kolmiohuivi, Schoppel Wolle Admiral Batik Tausendschön 48 g, pyöröt 3,5

Yleensä uuden vuoden alkaessa on tapana tehdä lupauksia. Minä lupaan päivittää blogia aikaisempaa ahkerammin. Mitä sinä lupasit?

Kiitos kaikille lukijoille vuodesta 2011 ja hyvää vuotta 2012! t. Mertsu

Jotta mie näkisin siut paremmin

2011-12-20T16:32:00.000+02:00

Eräänä iltana neiti 2 vee 10 kk kanssa käytiin seuraava keskustelu.

- Onpa sinulla isot silmät.

- Haluutko tietää miks?

- No kerro.

- Siksi että mie näkisin siut paremmin. Kysy vielä miks miula on niin iso suu. - - - Miks sie äiti itket?

- No kun äitiä naurattaa niin kovasti.

On siis kuopukselle tullut Punahilkka-satu tutuksi. Samaisena iltana hän oli kylvyssä kolmen kylpyankkansa ja viiden pesupallonsa kanssa. Ihmettelin, kun hän alkoi tarinoida Oktonauteista, mutta sitten ymmärsin: ankoista tuli Oktonautteja, kun niille laittoi pesupallot eli sukelluskypärät päähän. Ja taas äitiä nauratti.

(Kuva: yle.areena.fi)

Drop Loop Scarf

2011-12-18T13:26:00.000+02:00

Tällainen duubihuivi valmistui taannoin kahdesta kerästä Dropsin Delightia. Periaatteessa noudattaa nimensä mukaista ohjetta vai pitäisikö sanoa ideaa: ainaoikeeta ja väliin pidennettyjä silmukoita.

Silmukoita loin 50 ja viitosen bambuilla tikutin. Ompelin lisäksi huivin päät yhteen siten, että huiviin tuli kierre. En tiedä olisiko ollut välttämätöntä, mutta ajattelin että se asettuisi paremmin kaulalle. Tämä on Aakkoshaasteen D.

Duubihuovi Drops Delight, 100 g, bambut no 5

Totuus kuullaan lasten suusta

2011-12-14T16:29:00.002+02:00

Aloitin neulomaan kesäistä (kesä tulee jee) neuletakkia hamsteroimastani soijalangasta. Neiti 2-vee kysyi ensin, että mikä tuosta tulee ja kenelle, ja sitten totesi: mutta siulahan on jo yks villatakki. No niinhän miula on, tai useampikin. Mutta kuinka monta on liikaa? :)

Ostin tosiaan kymmenen kerää Sirdarin Just Soya -lankaa joskus monta aikaa sitten. Yritin suostutella sitä ensin lapsen neuletakiksi ja sitten huiviksi, mutta ei onnistunut. Nyt tuntuu että oikea malli on löytynyt, ja vaikka lanka on löyhäkierteistä, se neuloutuu melko hyvin pitsineuleeksi.

Tässä vaihekuva neuleesta. Huomaa assistentti, joka halusi olla kuvassa mukana (ja joka asetteli neuleen ihan vinksin vonksin). Kerrankin näin, mutta yritäpä ottaa kuvaa neidin yllä olevasta neuleesta, niin eipä onnistu millään.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

2011-12-06T16:25:00.000+02:00

Toivottelen hyvää itsenäisyyspäivää näiden piparien kera. Idea on peräisin Outilta. Neuleaiheinen päivityskin luvassa ihan lähipäivinä. :)

Tunnelmallista maanantaita

2011-11-28T17:52:00.007+02:00

Miun maanantait on oma lukunsa, mutta tämä maanantai se vasta jotain olikin. Mies lähti eilen Saksaan, joten tiedossa oli, että aamut ovat hieman haastavampia kuin yleensä.

Heräsin aamulla klo 6.40 ja kuulostelin, että onpas hiljaista, taitaa olla sähköt poikki. Ja niin olikin. Eikun kynttilään tuli ja otsalampun kanssa suihkuun. Samalla vilkaisu ulos ja ohoh, yöllä oli satanut 15 cm lunta, auton pohjaväria ei edes erottanut. Juu-u, onhan meillä autokatoskin, mutta siellä on yhä vene.

Siinä vaiheessa tuli mieleen, että onkohan katkos laajakin, ja soitin päiväkotiin. Siellä onneksi oli kaikki kunnossa. Jos ei olisi ollut, olisin viivästyttänyt lähtöä, sillä tuskinpa lapsi olisi viihtynyt pimeässä päikkärissä. Samalla tajusin että kahvia ei voi keittää eikä hiuksia kuivata elleivät sähköt palaudu.

Sähköt pysyivät poissa koko aamun, joten tuli sitten meikattuakin otsalampun valossa. Jossain vaiheessa tajusin, että jos sähköt ovat poissa, ei autokaan ole lämmennyt. Sitä sitten raapimaan lumikuoren alta, oli muuten tosi tiukassa paketissa, koska sisätilanlämmitin ei ollut apuna. Kuin ihmeen kaupalla olimme melkein ajoissa päiväkodissa klo 8.00. Päiväkodin täti iloisesti, että teillä onkin ollut sitten tunnelmallinen aamu. Meikä vaan että nii-in, vaikka teki mieli sanoa, että kokeilepa sinäkin huomenna lähteä töihin ilman kahvia ja fööniä.

Mutta katsokaa kuinka kaunis auringonlasku tänään oli! Tässä minusta sen sijaan on tunnelmaa. Pakko oli kurvata töistä lähtiessä sataman kautta, koska taivas näytti nii-in kauniilta.

Polvisukat kuopukselle

2011-11-26T14:22:00.000+02:00

Meinasi käydä niin, ettei suutarin lapsella ole kenkiä. Kuopusparka joutui näet käyttämään aivan liian pieniä villasukkia koko alkusyksyn, koska äiskällä oli niin monta mukamas-tärkeämpää-neulomusta. Tällä viikolla asiaan tuli kuitenkin parannus: polvipituiset villasukat tiimalasikantapäällä.

Polvisukat, Fabel 46 g, bambut no 3

Sukat ovat olleet jo parina päivänä käytössä, joten muoto ei ole aivan uudenveroinen. Seuraaviin sukkiin kavennan hieman tiheämmin tuota vartta, jotteivät sukat ole nilkasta aivan noin leveät. Tosin nämä puetaan yleensä housunlahkeiden päälle, joten varsi ei voi kovin tiukkakaan olla.

Ovatko nää kaikki siule?

2011-11-20T13:59:00.000+02:00

Pyörähdin pikaisesti lankakaupassa ostamassa tuubikaulurilankaa. Poistohyllystä löysin nämä ihanuudet. Myyjätär kysyi kassalla, että ovatko kaikki kerät minulle. Innostuinko siis liikaakin?

No joo, tuubia suunnittelin tuosta sinimustasta Delightista, jota on itse asiassa kaksi kerää, vaikka kuvassa näkyy vain yksi. Nuo muut ovat johonkin ennalta määrittelemättömään projekteihin. Peppi ainakin tarvitsee uudet saapassukat. Vihreäsävyinen Delight vain miellytti silmää, vaikka en vihreitä vaatteita tai asusteita juuri omistakaan.

Basic Wristlets

2011-11-15T16:35:00.000+02:00

Neulaisin tällaiset Basic Wristlets -perusrannekkeet jämälangoista (ohje Ravelryssä). Kaikilla on nyt tällaiset, joten pitihän minunkin saada! Ja sitä paitsi työpaikan konttorissa on kylmä, joten ihan tarpeeseen tulevat. Melkein noudatin ohjetta eli neuloin 2o2n-joustinta ohjeen silmukkamäärällä ja puikoilla. Varren aloitukseen tein kuitenkin pari kerrosta ainaoikeaa ja peukaloa varten pystysuuntaisen halkion. Nämä ovat Aakkoshaasteen B-projekti.

Perusrannekkeet 47 g, M&K Eco Baby Ull ja Fame Trend, bambut 4

Kerrankin muuten juhlavaatevalintani oli täys kymppi! Herraseurueen kolmella jäsenellä oli näet frakki, joten miun korsettitoppi ja täyspitkä hame tyllialushameineen näytti oikein asialliselta. :)

Joulupallot

2011-11-12T20:07:00.000+02:00

Tässä hidasta dagen efter -päivää viettäessäni törmäsin tähän Ylen Aamu-tv:ssä lähetettyyn pätkään. Onko joku ostanut tuon Joulupallot-kirjan tai neulonut muuten joulupalloja? Tässä ihan varoitetaan, että noihin jää koukkuun, mutta pitäisikö silti kokeilla? :D

Musta sopii hyvin mustan kanssa

2011-11-10T20:00:00.000+02:00

Huomenna olemme menossa kollegan väitöskaronkkaan. Kutsussa pukukoodi oli tumma puku. Miehellehän tämä on helppoa: laitetaan se musta puku, joka käy myös häihin ja hautajaisiin. Naiselle asia ei ole ihan noin yksinkertainen.

Klo 18 jälkeen järjestettävissä tilaisuuksissa daamin tumma puku on joko juhla- tai iltapuku. Jos miehen tumma puku korvaa frakin, naisen tumma puku on juhlapuku. Siis täyspitkä leninki juhlavasta kankaasta. Yläosa on yleensä avonainen tai olkaimeton. Mutta miehen tumman puvun kaveriksi käy siis myös iltapuku, joka on yleensä "täyspitkä, nilkkapituinen tai muodin salliessa lyhyempikin" yksi tai kaksiosainen puku juhlavasta kankaasta. Siis myös housupuku voi olla iltapuku. Tämän yleisen osan lisäksi koodi kertoo myös millaiset kengät, korut ja takit sopivat kummankin tyyppisille puvuille.

Vaikka juhla on siis huomenna, en ole vielä satavarmasti päättänyt mitä laitan päälleni. Olen kuitenkin karsinut juhlamekkokandidaatit kahteen. Mukaan lähtee joko hihaton, polvipituinen perussininen sifonkimekko tai itse ompelemani täyspitkä juhlamekko, jossa on vanhan roosan värinen, korsettimainen yläosa paljetein koristeltua, kirjailtua satiinia ja yksinkertainen musta pitkä hame.

Vaikka pukeutumiskoodi periaatteessa on yksinkertainen kokemukseni mukaan monesti naiset pukeutuvat jopa hieman arkisesti, jolloin juhlapuku voi näyttää liian pramealta. Akateemisissa juhlissa suositaan tummia värejä, mutta minä näytän täysmustassa kalkkilaivan kapteenilta, joten eräässä pikkujouluaikaan järjestetyssä karonkassa näytin tyrmäävältä punaisessa silkkimekossa.

BlogiMies tietysti laittaa tumman puvun. Hän oli kuitenkin yllätyksekseni ostanut uuden silkkisolmion. Pohjaväri on tummaakin tummempi sininen, joka kuulemma sopii hyvin mustan kanssa. Niin minustakin, ainakin hämärässä iltavalaistuksessa, jolloin se näyttääkin mustalta.

Lähde: Vaikuta vaatteilla, pukeutumisopas

Ainon lapaset

2011-11-06T09:00:00.001+02:00

Ravelryn Aakkoshaasteessa neuloin nämä Ainon lapaset. Koko on 3-4-vuotiaalle. Esikoisen isomummo Aino on tehnyt ja tehnee edelleen lapasia tällä mallilla. Varren suussa on neljä kerrosta ainaoikeaa, minkä jälkeen neulotaan 2o 2n -joustinta. Mallineule on yksinkertaisuudessaan viehättävää linnunsilmäneuletta ja peukalo tavallinen nostopeukalo kolmitahoisen kavennuksen kera. Tummanpunainen lanka on Carlsonin Hulluilta päiviltä hamsteroimaani Laurin sukkalankaa (kolme 150 g kerää kympillä) ja luonnonvalkoista Nallea. Muuten tikuteltu 3,5 puikoilla, mutta peukaloissa käytetty kolmosia.

Ainon lapaset, Laurin sukkalanka ja Nalle 40g, bambut 3,5 ja 3

Marraskuu

2011-11-01T17:53:00.000+02:00

Kävin siellä Isolla Kirkolla männä viikolla.

Kamera ei ollut mukana, mutta kännykin ottaa kohtuullisia kuvia.

Lankaa en ostanut, enkä edes sattunut lankakauppaankaan, mutta uudet ihanat talvisaappaat löysin.

Vai ovatko nämä pikemminkin nilkkurit?

Olen pahasti addiktoitunut erääseen pitsihuiviprojektiin, jota pitää heti lähteä edistämään.

Se on moro!

Kiva arvonta

2011-10-31T12:24:00.000+02:00

Täällä on kiva arvonta, käykääpä kurkkaamassa. :)

Tuplamäärä Orasta

2011-10-23T12:47:00.003+03:00

Heräteostoksena Anttilasta tarttui mukaan Novitan Crystalia (oli tarjouksessa). Siitä sitten Oras-myssyä tekemään. Mulla oli aloitettuna KyJy#24 samainen myssy, mutta nyt ei tunnu puuvillalankainen vaihtoehto ajankohtaiselta - eilenkin vain 4 astetta, vesisadetta ja kaiken kaikkiaan harmaa päivä. Tuo Crystal on paksuilla puikoilla neulottava, joten siitä vaan sitten ohjetta sovittamaan. Ja lopputulos on kolmivuotiaalle sopiva myssy. Kuva on kehno, blingbling ei oikein näy. Pitänee yrittää uudestaan ulkosalla.

Pikkutytön Oras-myssy, Novita Crystal, 90 g, puikot 7

Koska oma pää oli edelleenkin myssytön, piti aloittaa uusi projekti. Lankalaatikosta löytyi Puroa. Siitä sitten ihan käypä myssy itselle syntyi elokuvaa katsoessa. Ja tein muuten ihan ohjeen mukaan!

Oras-myssy, Novita Puro, 60 g, puikot no 5

Villaviidakon Emman innoittamana minäkin olen mukana Ravelryn Aakkostempauksessa. Saa nähdä miten tälle KyJylle nyt käy.

Lopuksi vielä harmaan eilisen Top 3:

Skoda, jonka rekisteritunnus PIH-1. Mutta voiko kuski oikeasti olla pihi, eikös nuo erikoisrekkarit saa vain ostamalla?
Esikon räppi kuopukselle: Kun me tavattiin, sinä olit äitini mahassa. Kun synnyit olit verinen, minä tiesin sen, koska olin hyvä biologiassa.
Tosi rankka core-tunti, jota ohjaaja kommentoi: paniikissa syntyy paras tulos. Oisko tämä hyvä motto miulekin?

Cornflower mittens - Epäonnen lapaset

2011-10-19T18:55:00.000+03:00

Poikani pyysi pari viikkoa sitten neulomaan hänelle lapaset. Väritoivomuksena oli musta ja vihreä. Ensimmäisen virheen tein, kun toin lankakaupasta perushavunvihreän lisäksi pätkävärjätyn vihreän. Poikani valitsi tietysti sen mustan kaveriksi. Päästyämme yhteisymmärrykseen siitä, että lapasiin tulee kirjoneuletta eikä esimerkiksi jonkin NHL-joukkueen logo ilmeni seuraava ongelma. Vihreän sävyjen lisäksi langassa oli tummansinistä, joka sisävalaistuksessa näytti aika lailla mustalta (kuvassa näyttää siedettävän siniseltä, mitä ei ole oikeasti).

En kuitenkaan luovuttanut, sillä ajattelin etteipä ole niin nugaata sen mallin kanssa, jos vaikka pikku virheitäkin sattuu kiireessä tulemaan. Tällaiseen virheeseen en kuitenkaan osannut varautua - eikä muuten ole ennen moista sattunut, vaikka olen lapasia neulonut muistaakseni peruskoulun 2. luokalta saakka.

Epäonnen lapaset, Maija 68 g, bambut no 3

Neuloin siis kaksi vasemman käden lapasta. Tykkäsin Cornflower-mallista, kaaviot löytyvät täältä, mutta tiheys ei ihan mätsännyt, joten kärjessä piti soveltaa jotta lapasista tuli pojalleni sopivat. Onneksi mallissa peukalo tulee kämmen- ja kämmenselkäosien keskelle, joten lapasia voi käyttää ihan hyvin: niissä vaan on kuviot eri puolilla. Peukalonkin yritin kuvioida kaavion mukaan, mutta siinä hieman lipsuin.

Ja vielä sellainen pikkuongelma, joka näkyy tuosta kuvastakin. En ole neulonut kirjoneuletta aikoihin, joten ensimmäinen lapanen on paljon epätasaisempaa ja löysempää käsialaa. Toivottavasti kastelu auttaa, edes ulkonäköön, kuvat on otettu ennen sitä.

Olipa vuodatusta kerrakseen. Onneksi esikoinen ei ole turhan tarkka. Kun ehdotin, että puran lapasen ja neulon uudelleen, hän vaan totesi, ettei tarvitse. Jos joku koulussa katsoo niitä liian tarkasti, hän laittaa ne taskuunsa.

Se on sitten syksy

2011-10-18T15:19:00.000+03:00

Ostin kesän alussa poistomyynnistä pieniä surkeita taimia, joissa luki "pinaatti". Aika pian istutettuani ne tajusin, etteivät ne mitään pinaatin taimia ole, vaan jonkin sortin kaalista on kyse. Mutta se että mikä kaali (vain yksi taimi menestyi) on tulossa piti aika kauan jännityksen vallassa. Mutta kukkakaalihan se! Perjantaina korjasin sadon talteen.

Mysteerikaali

Lauantaita vasten yöllä täällä olikin jo pari astetta pakkasta, joten lähes kaikki pihapuidemme lehdet putosivat lauantain aikana. Sunnuntaina sitten kärräsimme lähes kaiken lehtikompostiin naapureiden hämmästykseksi, ja Eemeli viimeisteli työn maanantaina. Meillä kun on tapana priorisoida siten, että yleensä on ainakin yhdet lumet sataneet ja sulaneet ennen kuin olemme lehdet saaneet siivottua. Mutta nyt tuntuu ja näyttää oikeasti syksyltä, kun puut ovat lehdettömiä. Syksyn piristykseksi tiedossa on onneksi työreissu Isolle Kirkolle. Olenkin silmäillyt ohjelmaa sillä silmällä, että missä välissä ehtisi lankakaupoille. Tiukkaa tekee, taitaa pitää jättää illanvietto väliin... Nämä herkulliset myrkkysienet löytyivät työpaikan takapihalta.

Herkullisia myrkkysieniä

Pikkuprinsessallamme on juuri nyt paha uhmakausi. Ja voi ihme jos joku häntä erehtyykin sanomaan pikkutytöksi. Iso tyttöhän hän on - tai ei tyttö vaan prinsesssa! Uhmakkuuden kääntöpuolena ovat onneksi valloittava persoonallisuus ja sujuvat motoriset taidot. Jo jonkin aikaa tyttäremme on osannut mm. laittaa vetoketjun kiinni ihan itse, ja ruokailunkin hän hoitaa haarukalla ja veitsellä. Puhumattakaan siitä, että hän omatoimisesti hakee ruokaa jääkaapista ja käyttäisi mikroaaltouuniakin, jos vain antaisimme. Olemme Miehen kanssa vitsailleet, että emme uskalla osta Pepille nauhakenkiä, sillä sisulla (ja raivolla) hän sitoisi nauhat joka kerran ihan itse.

Villahaalari on valmis!

2011-10-09T14:38:00.026+03:00

Selätin villahaalarityön: se on nyt pääpiirteissään valmis! Tai no, kuten kuvasta näkyy, päättelykeijua vielä odotellaan. Kiitos kaikille tsemityksestä. Uskomaton takkuinen työ, mutta olen siihen enemmän kuin tyytyväinen.

Tämä on KyJy-työ#6, villahaalari kolmivuotialle. Mutta tytärtäni, tänään 2 2/3 vuotta, pitää kutsua Rinsessaksi.

Rinsessan villahaalari, Nalle 325 g, puikot 3,5

MUOKS. Tässä niitä lupaamiani lisäkuvia. Haalari on neulottu pyörönä siltä osin kuin se oli mahdollista. Lahkeet ja hihat pyörönä, ja alaosa pyörönä vetoketjuhalkion alkuun saakka. Halkioon neuloin 3 silmukan levyiset alavarat. Kun osat olivat valmiit, ompelin olkasaumat ja neuloin pääntielle kapean joustimen. Sitten kiinnitin vetoketjun ensin käsin ommellen ja vielä varmistusompeleen koneella. Viimeiseksi kiinnitin hihat.

Eeestä ja takkaa

Päässä liikkuu tukka

2011-10-01T20:02:00.000+03:00

Tyttäremme pomppi sängyllä siinä vaiheessa kun olisi pitänyt rauhoittua nukkumaan. Mitä sinun päässäsi mahtaa liikkua, tuumasi Mies. Tukka, vastasi tytär. Tänään on itsellenikin ollut sellainen päivä ettei päässä paljon muuta tunnu liikkuvan.

Villahaalari etenee, hitaasti mutta kuitenkin etenee. Koska se on jämätyö, yritin pärjätä vanhoilla Nalle-langoilla. Loppuosa uhkasi muodostua ruotsin- sävyiseksi, joten kauppaan ostamaan vaaleanpunasävyistä lisälankaa. Nalle kukkaketo ruusu täytti kriteerit. Kuus neljäkymmentä, sanoi kassa. Minä siihen, että maksaako yksi kerä oikeasti noin paljon. Kassa tarkisti hinnan ja ilmoitti että kyllä. En ole Nallea ostanut ainakaan viiteen vuoteen, joten hinta oli yllätys. Tuo erikoisNalle on tietysti vähän kalliimpaa kuin tavallinen, mutta kuitenkin. Ihmettelin tätä eräälle lanka-asiantuntijalle, joka kertoi, että puuvilla- ja villalankojen hinnat ovat nousseet raaka-ainekustannusten kohoamisen vuoksi ja että lanka kehrätään ulkoimailla, ei Suomessa. Eihän siinä kerässä tosiaan mitään avainlippua ole, eikö joskus ole ollut? Novitan sivuilla ei puhuta mitään ulkosuomalaisista paikoista langanvalmistus- prosessissa. Pikainen googlaus kertoi, että Novitan langoista vain 7-veljestä värjätään Suomessa. Miten lie senkään kehruun kanssa.

Jaksaa jaksaa - neuleplaah

2011-09-25T09:42:00.000+03:00

Tajusin tuossa jokin aika sitten, että talvi lähestyy uhkaavasti. Peppi kasvoi ulos villahaalaristaan jo viime keväänä, joten kyjy-työlle #6 on todellinen tarve. Olen neulonut haalaria lähes vyötärölle saakka, ja hihoista noin 8 cm + 12 cm. Tuntuu ettei se etene yhtään, vaikka kuinka neulon. Olisikohan kolmosen puikoilla jotain tekemistä asian kanssa? Heikkona hetkenä jopa harkitsin tekeväni villahousut ja -takin ihan kuin se nyt olisi vähemmän työlästä. Ja tekisi mieli neuloa muuta, ostaa uutta ihanaa värikästä syyslankaa. Jopa nuo muut kyjyt vaikuttavat kiinnostavammilta kuin tämä. Plaah.

Ystäväni vielä pyysi neulomaan hänen 1-vuotiaalleen villahaalarin, mutta minun oli ihan pakko kieltäytyä, vaikka mieluinen tehtävä olisikin ollut. En tosin olisi ehtinyt ilman näitä kyjyjäkään. Kummallisesti nuo illat juoksee johonkin ilman että saa mitään mainittavaa aikaiseksi.

Villahaalarin vaihe 25.9.2011

Lupailin aiemmassa postauksessani ohjetta Koli-sukkiin. Kyllä se tänne ilmestyy, kun jaksatte vielä odottaa. :) Lienee parasta neuloa itse ohjeen mukaan yhdet sukat ennen sen julkaisemista.

Kyjyilyä ja suklaatia

2011-09-17T17:02:00.000+03:00

Saanko esitellä vauvan baskeri ja tumput Novitan tico tico -langasta ja kaveriksi "pöllö" Neuleunelmia-langasta, jota jäi yli sukista. Löytyipä sitten sellainen silmukkamäärä tuohon lankaan, jolla raidoitus tuli tasaiseksi. Tämä on KyJy-työ 7.

Vauvan baskeri ja tumput 44 g sekä pöllö 6 g. Puikot no 3.

Samaan kuvaan pääsi myös lehmuksenkukanvärinen olkalaukkuni. Syynä on se, että erään ranskalaisen suklaakaupan myyjättärellä on samanlainen. :) Pistäydyimme pienessä ihanassa suklaakaupassa, ja kysyin myyjältä, saanko ottaa valokuvia. Myyjä sanoi, että toki ja että hänellä on samanlainen laukku. Aikamoinen sattuma. Onhan laukkuni toki ranskalainen, mutta olen ostanut sen ruotsalaisesta postimyynnistä. Myyjätär piileskelee tuolla vitriinin takana.

Näkymä ihanasta suklaapuodista

Laitetaanpa vielä toinen kuva, vaikka ei se kaupan ihan kaikkea ihanuutta paljasta, kuten sitä mahtavaa suklaantuoksua, joka kaupassa oli. Minun matkakuvani ovat lisäksi aina vähän epätarkkoja, koska ne pitää ottaa "vauhdissa" - Mies kun ei oikein jaksa odotella kuvaussessioiden ajan paikallaan.

Lisää herkkuja

Kotomaassa jälleen

2011-09-12T18:33:00.000+03:00

Lauantaina palasimme reissusta. Sillä välin oli tullut syksy. Plaah, en tykkää. Miksi kesä on aina liian lyhyt ja syksy liian pitkä? Opiskelijatkin olivat saapuneet sillä välin takaisin aherruksen pariin. Minulla ei tosin ole alkusyksyllä opetusta, joten voin keskittyä tutkimuksen tekoon.

Ranska on ensikokemuksen perusteella viehättävä maa. En tosin nähnyt kuin viikon Lyonia, mutta se oli todellakin viehättävä kaupunki. Harmi, että kyseessä oli työmatka, joten nähtävyydet jäivät tällä kertaa aika vähiin. Jotain kuvia kuitenkin tulossa pikapuolin.

Perussukat

2011-08-30T16:58:00.000+03:00

Viime viikon KyJy-saldo oli laiha: vain yhdet perussukat valmistuivat. Lankana on Neuleunelmia-lankaa ja jämä Maijaa. Neuleunelmia-lankaa on hyvä neuloa ja se on mukavan pehmeää. Värikin on minusta ihana. Silmukkamäärä ei vaan näissä sukissa oikein mätsännyt raidoituksen kanssa, joten varsiin tuli raitojen sijasta spiraalit. Kantapään jälkeen piti otta harmaa Maija mukaan, koska teräosassa värit alkoivat lätäköityä. Mutta ihan nätit näistä tuli. Taitavat lähteä lahjaksi.

Perussukat koko 36-37, Neuleunelmia ja Maija 60 g, bambut 3,5

Perustin toisen blogin uutta harrastustani varten. Blogin nimi on Moottoripullaa ja se löytyy täältä.

Maalausta ja mopo karkaamassa

2011-08-24T17:10:00.000+03:00

Pomo järjesti tänään koko henkilökunnalle suunnatun kaksituntisen tilaisuuden, jossa tarkasteltiin yksikkömme strategiaa. Tervetuloa keskustelemaan -toivotus olisi saanut jäädä kutsusta pois, sen verran monologinen tapahtuma oli.

Mies päätti viikonloppuna, että emme sittenkään aloita yläkerran rakentamista ja siihen liittyvää kuistin modausta eteiseksi. Tämä tarkoitti sitä, että kuistia ei sittenkään pureta, ja koska se on aika huonossa maalissa, päätettiin se maalata. Minäkin olin raappa-apurina, vaikka mies hoitikin sen maalauspuolen. Aika mukavaa hommaa tuokin kun harvoin tekee. Neulomistahan se ei tietenkään voita. :)

Mulla on tosin kyjyilyssä suvantovaihe. Seitsemän työtä on nyt valmistunut ja pari tosi lähellä sitä. Ensin innoistuin Baby Born -nuken vaatteista ja lainasin tämän kirjan. Sitten löysin itseni marketin neulelehtihyllyltä.

Siitä taas seurasi se, että piti kaivella kangasvarastoja ja ostaa lankaa.

En ole tosin vielä aloittanut tekemään nukenvaatteita enkä uutta neuletyötä, mutta eiköhän se kohta karkaa mopo käsistä. Tosin mielessä kummittelee jo lähtö työmatkalle ensi viikolla. Ranskassa on vielä kesäisen lämmintä.

Valokuvauskurssi neuleblogisteille

2011-08-22T17:41:00.000+03:00

..olisi todellakin tarpeen. Ajattelin (kerrankin) ottaa kuvat joissa on jotain ideaa. Ulkona on kaunis aurinkoinen iltapäivä, mutta "sukat pihlajassa" -idea ei vaan toiminut. Niinpä assistenttina saa toimia mummon Pepille kirppikseltä löytämä keinuheppa.

Perussukat Jannesta (95 g) ja Koli-sukat SeiskaVeikasta (103 g)

Sukat ovat siis perussukat Jannesta (KyJy#17), jota meni yhtä metriä vaille kaksi kerää. Tässä 1 + 1 < 2, sillä kahdesta 50 gramman kerästä syntyi sukat, joille vaaka näytti 95 g. SeiskaVeikasta neulomani Koli-sukat ovat omalla reseptillä, langanmenekki 103 g (KyJy#16). Molemmat ovat kokoa 39 eli omaan jalkaan sopivat. Alla vielä kuva Koli-sukista. Jostain syystä sukat haluavat olla tässä asennossa, kuva ei suostu kääntymään millään vaakaan. Olkoon sitten näin. Ajattelin jopa ohjeen kirjoittamista näille, sen verran kivat niistä tuli. Väri on oikeampi ensimmäisessä kuvassa - ainakin minun näytölläni.

Koli-sukat

Säilytyskori Huopasesta

2011-08-16T19:17:00.000+03:00

Tein Huopasesta tällaisen säilytyskorin virkkaamalla. Ensin tein pyöreän "patalapun" ja siihen sitten suorat reunat. Huovutin varovasti 40 asteessa ja huopuminen jäi kovin vähäiseksi. Ehkäpä pistän vielä toisen kerran koneeseen. Tämä on yhden kerän kori, joten se ei ole kovin iso. Tämä on siis KyJy-työ numero 9. Kuvaan pääsivät myös vielä keskeneräiset työt 13, 17 ja 20.

Säilytyskori, Novita Huopanen 100 g, koukku 7

Esikoinen aloitti tänään yläkoulun. Päivä oli mennyt kivasti, ja kaikki sen aikana tavatut opettajatkin olivat vaikuttaneet mukavilta. Kuopus taas ilmoitti, että hän on kohta aikuinen ja sitten hänestä tulee äiti. Toivottavasti nämä toiveet ei kuitenkaan vielä pariinkymmeneen vuoteen toteudu - ainakaan tuo jälkimmäinen.

Melkein kuin mansikka

2011-08-13T08:03:00.001+03:00

Kyjy-työnä numero kymmenen valmistui jo parisen viikkoa sitten tällainen verkkovirkattu pallokassi. Poikani kuljetti jalkapalloa kentälle repussa, mikä näytti minulta hankalalta kesähelteillä, varsinkin kun hänellä saattoi olla mukana myös sählymaila toisessa laukussa. Antamistani värivaihtoehdoista pinkki miellytti häntä enemmän, joten aloitin reippaasti kassin siitä väristä. Pinkki kuitenkin loppui ja jatkoin vihreällä, joka piti saada tuhottua. Lopputulos muistuttaa ainakin fyysikon mielikuvituksella vähän mansikkaa. Kantonyörin tein luonnonvalkoisesta mysteeripuuvillasta. Hikeä meinasi pukata, kun vaakaan laitoin: 50 grammaa eikä yhtään päälle! Saaja moitti kassia siitä, että jalkapallon ottaminen kassista ja laittaminen kassiin on työlästä ja käyttää kassia jalkapallon sijaan salibandypallojensa säilytykseen. Liiaksi muotoonvirkattu kassi siis. Mutta samapa tuo minulle kunhan on joku käyttötarkoitus, seuraavan kerran voin tehdä vähemmän napakan kassin.

Virkattu pallokassi, Tennessee 50 g, koukku n:o 4

Ei tästä toppia tullutkaan

2011-08-10T17:28:00.002+03:00

Tästä langasta piti tulla alunperin Hawaiji-aiheinen toppi, mutta eipä siitä toppia tullutkaan vaan KyJy#23 eli Oras-myssy. Noudatin jopa ohjetta tarkasti päälaen kavennuksiin saakka, ja lankakin on sama kuin alkuperäisessä ohjeessa. Lankaa oli kuitenkin vain rajallinen määrä, joten myssystä tuli sopivampi 2,5-vuotiaalle tyttärelleni kuin minulle. Mutta malli on aivan loistava, näitä on tulossa lisää.

Oras-myssy, Drops Paris 53 g (80 m), puikot 4 ja 5,5

Lohta ja marinaa

2011-08-04T20:47:00.000+03:00

Viikon olimme taasen tutussa paikassa vuokramökkeilemässä. Nyt on sitten loman viimeinen viikko meneillään ja työ kummittelee ajatuksissa enemmän kuin tarpeeksi, huoh. Työsähköpostia on tullut kurkkailtua ja sieltä kaikenlaista bongattua. Tänään melkein repesin, kun olin saanut kutsun Helsingissä klo 10-16 pidettävään palaveriin, ja katsoin miten tuollaiseen osallistuminen onnistuisi käytännön tasolla. Voihan VR!

Eilen sain kesän ensimmäisen kunnon lohen ja kummasti siitä suupielet ylöspäin kaartuvat vieläkin. Tänään söimme saalistani päivälliseksi savustettuna uusien perunoiden ja mätisipulikastikkeen kera. Minä olen sen verran outo kalamies, etten erityisesti pidä kalasta. Mutta itsepyydystetty varmasti tuore kala maistuu tietysti paremmalta kuin Norjan kassilohet!

Käsityörintamalla on tapahtunut sen verran, että KyJyjä olen aloittanut 20, joten neljä työtä pitää vielä saada alulle 10.8. mennessä. Ostin mökkipaikkakunnalta ihanaa turkoosia SeiskaVeikkaa, ja melkein jo luulin sitä voivani neuloa ilman ongelmia. Totuus kuitenkin paljastui etusormeni ihon kupilimisena vanhaan malliin kun ensimmäinen sukka oli valmis ja toisen varsi melkein. Pöh. Mikä ihme siinä langassa oikein mättää? Väriaineet? Muut kemikaalit? Toiset sukat aloitin Jannesta, jossa periaatteessa on sama koostumus. Sitä lankaa voi neuloa ilman kutinoita. Ehkäpä käyn sitä pari kerää ostamassa, jotta saan viimeiset KyJyt puikoille.

KyJy tilannekatsaus

2011-07-21T16:26:00.000+03:00

Nyt kun kyjyily on hyvässä vauhdissa ajattelin tehdä tilannekatsauksen tekeillä oleviin töihini. Onneksi näistä on pidettävä kirjaa, sillä muuten en muistaisi mitä kaikkea on tullut puikoille laitettua ja koukulle otettua. Loppupään KyJyt on vielä kuvaamatta, saa nähdä milloin sitä ehtisi.

1. Ingan virkattu kassi on valmis. Tästä vitsailin Miehelle, että pitää tehdä ensin kassi, jossa voi säilyttää muita ufoja (Mieskin tietää mikä on ufo), johon Mies mutisi jotain miestenvihaajista. Onneksi en saanut selvää. :D

2. Juhlalaukku on valmis.

2. Villasukat. Ensimmäinen sukka on valmis.

4. Pehmopalloja valmistunut kaksi, yhteisgrammamäärä 16 g.

5. Perussukat. Ensimmäisen sukan varsi on valmis.

6. Villahaalarin ensimmäistä lahjetta neulottu noin 15 cm ja toista 8 cm. Onneksi pakkasista ei ole vielä tietoakaan!

7. Vauvan asustesetti. Baskeri on valmis ja ensimmäinen lapanen.

8. Tytön jakkuun virkattu kaksi neliötä. Jaa-a, ei hyvältä näytä...

9. Tytön neuletakki. Takakappaletta neulottu noin 18 cm.

10. Virkattu pallokassi. Tämä on muutamaa senttiä vaille valmis. Ei taida grammat täyttyä, mutta mitä kaveriksi? Kenties hikipanta?

11. I Want Candy -sukat. Ensimmäinen sukka menossa hyvää vauhtia pikkuvarvasta kohti.

12. Ingan virkattu kassi II. Yksi pala valmiina.

13. Gail-huivi. Alkuinnostuksen jälkeen iski paha hyytyminen. Valmiina noin 10 cm korkea kolmio (malli aloitetaan niskasta).

14. Triinu-huivi. Tämä on kiva malli, vaikka nyppyjen tekeminen nyppiikin. Valmiina 5 cm.

15. Baktus-huivi. Tätä neulottu noin 13 cm.

Ja mitä sitten aloittaisi? Huopasesta voisi tehdä säilytyskoreja, niissä voi pitää vaikka lankaa (!). Samoin toinen baktus voisi tulla Jannesta, jota löytyy varastosta. Miesten sukat paksusta, nopeasti valmistuvasta langasta voisi antaa vaikka joululahjaksi. Baby Born -nukelle voisi virkata pari mekkoa.

Sellainen käytännön ongelma mulle kyllä tuli, että olen aloittanut kaunista beigenväristä pitsineulejakkua jo ennen KyJyn alkua. Tarkoitus oli saada se valmiiksi syyskuun alkuun mennessä ja käyttää sitä työmatkalla Ranskassa. Nyt sen valmistuminen on vähemmän kuin epätodennäköistä. No, ehkä otan tuon Ingan ja kannan sillä handoutit ja muut systeemit esitelmäpaikalle. :D

Ingan virkattu laukku valmistui

2011-07-21T16:01:00.002+03:00

Tänään näpersin valmiiksi KyJy#1:n eli Ingan virkatun kassin, jonka ohje löytyy täältä. Lankaa meni 163 grammaa. Ajattelin kuvata tämän ihan olalla, mutta apukuvaaja on vielä mummolassa, joten saatte tyytyä outoihin auton kera -kuviin. Puuskainen tuuli vaikeutti vielä kuvien ottoa.

Lanka on siis Tennesseen ja tuntemattoman merseroidun puuvillalangan jämiä. Missä mielenhäiriössä olen sitten tuota ihmeellisen väristä vihreää ostanut, se on yhä hämärän peitossa. Ehkä se on ollut "tosi hyvässä" tarjouksessa. Tein kassiin hieman pidemmät sangat kuin ohjeessa.

Ingan virkattu kassi, 163 g, virkkuukoukku n:o 4

Pallokassi ja I Want Candy -sukat

2011-07-16T16:26:00.000+03:00

Seuraavat KyJyilyt ovat virkattu pallokassi Tennesseestä ja I Want Candy -sukat purku-Nallesta. Kassiin yritin etsiä ohjetta ja löysin tämän, mutta sitten leffan ohessa en jaksanut ohjetta lukea. Saa nyt nähdä tuleeko tuosta kassi vai mikä. Tuossa kuvassa se ainakin näyttää epäonniselta pitsiliinalta. Tarkoitus olisi siis tehdä sellainen kassi, jossa Eemeli voi kuljettaa jalkapalloa pyöräillessään treeneihin. Sukat taasen ovat Ullasta löytyvällä ohjeella *klik*. Mainio mallineule, jota on kiva neuloa. Ja taitaapa se tosiaankin toimia ikävästi pätkärääkätylle langalle, kuten tuo Nalle on.

Pallokassi ja sukat

Niin, ja taannoin aloittamani tytön pyöryläliivi meni purkuun, kun en jaksanut seurata ohjetta. Vaihdoin sen isoäidin neliöistä tehdyksi tytön jakuksi. Töitä olen aloittanut nyt 11, joista yksi on valmistunut. Tuleekohan kiire, mitä luulette? Viikon päästä lauantaina lähdemme viikoksi mökille, joten pitänee aloittaa muutama työ ennen sitä tai sitten varata lankoja, puikkoja ja koukkuja matkaan mukaan.

Tytön neuletakki = KyJy#9

2011-07-11T19:53:00.000+03:00

Nyt on mansikat pakastettu ja aika esitellä KyJy#9 eli tytön neuletakki. Modan ohjetta yritän noudattaa. Lanka on muistaakseni Just Soyaa (vyöte hukassa).

Tytön neuletakki, koko 2-3 vuotta

Kaksi päivää olen odotellut sadetta. Mulle tämä noin 29 astetta ei tuota kovin suuria ongelmia, mutta kasvit alkavat näyttää riutuneilta. Sääennuste lupasi sadetta ensin eiliseksi ja sitten täksi päiväksi. Pisaraakaan ei ole satanut. Ja taitaa käydä niin, ettei sadetta saada huomennakaan tai sitten se on vain kuuroja.

Pyöryläliivi ja kesäisiä juttuja

2011-07-09T09:59:00.000+03:00

Seuraava aloittamani työ on pyöryläliivi virkaten. Uusimmassa Modassa oli vauvan pyörylätakin ohje, jota ajattelin mukailla ja suurentaa. Langasta piti alunperin tulla virkattu laukku enkä edes muista mihin tarkoitukseen sen alunperin ostin - olisiko ollut alen heräteostoksia vuonna kuokka ja kirves.

Pyöryläliivi lapselle (KyJy#8)

Tänään olemme lähdössä mummolaan poimimaan ensi talven mansikat pakasteeseen. Saa nähdä kuinka sitä pyörtymättä jaksaa. Sääennusteen mukaan pitäisi olla +30 astetta. Eilen olimme veneilemässä suurin piirtein samanlaisessa säässä, mutta mummolassa ei kuitenkaan pääse virkistäytymään järveen.

Veneretkemme kohdistui eräässsä saaressa olevaan idylliseen rantaan, jolla uimme ja otimme aurinkoa ja jossa söimme eväitä, sekä paikalliseen kesäsatamaan, jonka kahvilasta ostimme jäätelöt. Tuollaisia päiviä kun saisi pulloon pitkän talven varalle! Vähintäänkin yhtä virkistäviä kuin ne mansikat.

Villahaalari ja asustesetti vauvalle

2011-07-07T20:28:00.000+03:00

Seuraavat kyjyilyt ovat eilen aloitettu villahaalari lapselle n. 3 vuotta Modan ohjetta vilkuillen (no 6) ja tänään puikoille laitettu vauvan asustesetti Miehen serkun vauvelille Tico Ticosta (no 7).

Moda-lehden ohjeessa haalarissa on somat palmikkokuviot, mutta minun haalarini on jämistelyä sileänä neuleena, lankana Nalle ja muut vastaavan paksuiset villalangat. Miehen serkun vauva täyttää ylihuomenna 3 kuukautta, ja sinne olisi tarkoitus mennä ensivierailulle. Aloitin neulomaan Dropsin ohjeella baskeria ja samaan settiin olisi tarkoitus tehdä sukat ja lapaset sitten syksymmällä, jos en niitä nyt ehdi saada valmiiksi.

Villahaalari ja vauvan baskeri

Ette muuten usko miten kuuma siellä Loma-asuntomessuilla oli! 26 astetta näytti auton mittari. Eipä tullut kaikkia taloja (suurin osa oli ihan taloja, ei mitään pikkumökkejä) läheskään nähtyä. Pikkuinen tyttäremme jaksoi urheasti noin tunnin verran, sitten kuumuus alkoi viedä mehut. Suosikkini messukohteista oli Jukka Rintalan sisustama Kuusamo Hirsitalojen Nuuna-huvila. Alla olevassa kuvassa kuitenkin "kelluva kesämökki".

Pehmopalloja virkaten ja perussukat

2011-07-04T14:25:00.000+03:00

Tiiq:n blogissa näin tällaisia ihania virkattuja palloja, joten ajattelin meilläkin niiden olevan tarpeellisia. Sisäsählyyn tosin en rohkene antaa lupaa. :) Ohjeen löysin täältä. Palloja saa tosin tehdä aika monta, sillä tuohon pikkuiseen meni lankaa vain 3 grammaa. Pallot ovat siis KyJy#4 ja KyJy#5 on perussukat Stepistä. Step yritti muuntua sukiksi jo pari vuotta sitten - tuloksetta. Saa nähdä kuinka tällä kertaa käy.

Pehmopalloja Tennesseestä (KyJy#4) ja perussukat Stepistä (KyJy#5)

Olemme lähdössä vierailemaan Miehen siskon luo Etelä-Suomeen ja paluumatkalla aiomme käydä Mäntyharjun loma-asuntomessuilla. Saa nähdä mitä ideoita sieltä tarttuu mukaan.

KyJy#2 valmis

2011-07-03T11:33:00.001+03:00

Torstaina eli 30.6. valmistui KyJy#2 eli juhlalaukku. Eipä tämäkään projekti sujunut kommelluksitta. Tarkoitukseni oli ostaa sulkijaksi iso ommeltava neppari, mutta myyjä suositteli magneettisulkijaa. Ostin sitten sellaisen, mutta sen magneetti oli niin vahva, etten saanut sitä ilman apuvälineitä auki. Sitä ei siis voinut tähän laukkuun laittaa, mutta johonkin napakasta puuvillasta tms. valmistettuun laukkuun se sopinee mainiosti. Laitoin sitten väliaikaiseksi sulkijaksi virkatut nyörit, kunnes saan ostettua sen nepparin. Vuori on kaapista löytynyttä Marimekon pinkkipohjaista puuvillaa, koska ajattelin sen piristävän laukkua. Valitettavasti laukku ei kuitenkaan päässyt perjantai-iltana juhlimaan, sillä huomasin etteivät kaikki "välttämättömät" tavarani mahdu sinne. Seuraavan kerran sitten, lohdutin laukkua.

KyJy#2 Juhlalaukku, Marks&Kattens Budget b103 82 g/247 m, koukku no 4

KyJy#3

2011-06-27T21:12:00.000+03:00

Kolmas kyjyily eli ilmeisesti sukat Neuleunelmia-langasta. Ei voi vielä varmaksi tietää tuleeko näistä sukat vai lapaset. Uusi tuttavuus tämä lanka, ihanan pehmeää, mutta kestääkö sukissa? Piti vähän kikkailla silmukkamäärän kanssa, sillä aluksi meinasi tulla toiselta puolelta pinkki ja toiselta harmaa varsi.

KyJy#3 Sukat Neuleunelmia-langasta, bambut 3,5

p.s. KyJy#2 on vuorta ja nepparia vaille valmis.

Juhannuksen kalareissu ja KyJy#2

2011-06-26T20:03:00.000+03:00

Vietimme juhannuspäivää veneillen Höytiäisellä. Aika hassua oli kalastaa lähes kolmen vuoden tauon jälkeen. Edellisen kerran olin uistelemassa raskaana ollessani syksyllä 2008. Päivä oli hieno, ja onnistuimme välttymään sadekuuroilta, vaikka sekä Polvijärven että Kontiolahden suunnalla näytti olevan ukkosta. Tulipahan sekin testattua, että veneessä virkkaamisella on minuun samanlainen vaikutus kuin bussissa lukemisella: tulee huono olo. Muutaman ruudun Ingan kassiin silti virkkasin siinä taimentärppiä odotellessa.

Tänään aloitin myös seuraavan KyJyn, joka on juhlalaukku ikivanhasta lahjaksi saadusta Marks&Kattensin Budget b103 -langasta. Virkkaan kaksinkertaisena no 5:n koukulla.

KyJy#2 Juhlalaukku

Mukana KyJyssä

2011-06-26T11:10:00.000+03:00

Tuppaiduin puoliväkisin mukaan tähän Kesäyöstä Jouluyötön eli aatosta aattoon -tempaukseen. Unohdin ilmoittautua ajoissa, mutta emo päästi mukaan vaikka kalkkiviivat olivat jo virallisesti ylittyneet. Ajattelin, että yritän toteuttaa tempauksen jämähengessä eli käyttää vain varaston uumenista löytyviä lankoja.

Tässä ensimmäinen aloitukseni eli Inga-kassi. Lankana Tennessee ja tuntematon puuvillalanka, virkkuukoukku no 4. Ihastuin malliin kun näin sen Tiiq:n tekemänä täällä.

KyJy#1: Neliövirkattu Inga-kassi

Mehiläinen raapas

2011-06-23T14:59:00.000+03:00

Laitoin eilen piilareita silmiini jumppaa varten, jolloin Peppi halusi laittaa myös "leikkipiilarit". - Kato äiti, onko miun silmät nyt kauniit, kysyi hän silmät ymmyrkäisinä. - Kumpi on kauniimpi, tämäkö? Siinä vaiheessa naurunpyrskähdyksiltäni huomaan, että vasemmassa silmäkulmassa on naarmu, ja kysyn mistä se on tullut. - Se yks ötökkä, se mehiläinen, raapas, oli vastaus. Ihan mahdoton tenava!

Tänään alkaa kesäloma. Tosin vain viikon verran ehdin lomailla, koska ensi viikon perjantaina pitää jännittää opiskelijamme opintojen kokokohtaa, hui! Minä olenkin sellainen sijaisjännittäjä, muiden puolesta yleensä jänskättää enemmän kuin omasta.

Neulerintamalla ja jopa ompelun saralla olisi esiteltävää, mutta en ole vain saanut aikaiseksi kirjoittaa. Jospa nyt lomalla sitten olisin ahkerampi.

Hyvää juhannusta kaikille!

Myös perennat kävivät Kolilla

2011-06-16T17:38:00.000+03:00

Vietimme pitkän viikonlopun Kolin Hattusaaressa. Jo parin vuoden ajan olemme mökkeilleet siellä hyvien kalavesien ja kauniiden vaaramaisemien keskellä. Tällä kertaa Eemeli halusi mennä mielummin mummolaan, joten olimme reissussa kolmisin.

Mies lähti matkaan veneensä kanssa jo perjantaiaamuna, ja me jäimme Pepin kanssa nauttimaan "vapaasta" aamupäivästä. Joka kerran minua hieman ärsyttää se, että mies ottaa omat tavaransa ja veneensä, ja minä kaiken muun: omat ja lasten tavarat, liinavaatteet, ruokatarvikkeet, ensiapuvälineet, seuraavien päivien syöttikalat jne. Ajattelinkin ehdottaa, että seuraavan kerran minä lähden jo aamulla harrastukseni kanssa (=neulepussukka) ja Mies tuo tullessaan kaiken muun. Tietenkään tämä ei onnistuisi, arvaatte varmaan lopputuloksen. :)

Tällä kertaa hauskuutta aiheutti se, että minulle tuli aamulla Matkahuollosta saapumisilmoitus paketista. Viestissä ei ollut lähettäjän nimeä, joten ajattelin paketin sisältävän vaatteita, jotka olin eräästä nettikaupasta tilannut. Siinä vaiheessa kun olin pakannut tilavan perheautomme hämmästyttävän täyteen tavaraa ja olimme jo matkalla kohti Joensuusta, hiipi mieleeni ikävä aavistus. Olin nimittäin tilannut Viherpeukaloista kasveja jo maaliskuussa, eikä tilaustani oltu vielä toimitettu. Tein matkalla suunnitelmat A, B ja C.

A. Haen paketin vasta tiistaina mökiltä palatessani ja murehdin viisi päivää selviävätkö kasvit hengissä.

B. Haen paketin nyt ja vien kasvit kotiin. Puran ne paketista jonnekin varjoisaan paikkaan tai sisälle ja toivon etteivät ne kuole veden puutteeseen. Murehdin viisi päivää kasvien vointia.

C. Otan kasvit mukaan ja kastelen niitä mökillä. Mies pitää minua pöhkönä viiden päivän ajan.

Valitsin vaihtoehdon C, koska auton mittari näytti 29 astetta ja koska ylimääräinen kasvistressi ei vaikuttanut hyvältä idealta. Joopa joo, ihmeen kaupalla sain kasvit kyytiin, isompi laatikko piti ottaa etupenkille. Matkahuollon "poika" kysyi että millä mie olen liikkeessä, kun huokailin pakettien kokoa ja määrää. Varmaan ajatteli, että blondi tuli fillarilla lapsi takaralla. ;-) Sain kasvit viimein istutettua eilen ja mukulat ja juurakot maahan tänään. Onneksi kasvit näyttävät edelleen hyvinvoivilta, paitsi yksi kurjenpolvi, joka oli kurja jo saapuessaan.

Onnittelukortti ylioppilaalle

2011-06-02T14:10:00.000+03:00

Inspiraatio iski (hui!) ja aamulla askartelin paskartelin onnittelukortin ylioppilaalle. Perhosen ohje löytyy täältä. Virkkasin tuon isomman perhosen. Perhonen on tarkoitettu kirjanmerkiksi, mutta sain idean kiinnnittää sen kortin koristeeksi rihmalla ompelemalla, jolloin sen voi ottaa siitä talteen ja käyttää kirjanmerkkinä. Lanka on komeron perukoilta löytynyttä Kotiväkeä. Nätimpi olisi tietysti tullut liukuvärjätystä merseroidusta puuvillalangasta, mutta sitä ei nyt tähän tuskaan ollut saatavilla.

Perhoskirjanmerkki Novitan Kotiväki, koukku no 2

Vihdoin kuva puserosta ja jatkosuunnitelmia

2011-06-01T16:58:00.000+03:00

Tässä vihdoin kuva tyttösen puserosta. Enää tyttäreni 2 v 4 kk ei ole kovin innokas malliksi, joten tylsä kuva hengarissa. Tästä tosin näkyy kivasti tuo puseron malli.

Ruffled Summer Top, Novita bambu 118 g, puikot no 4.

Ompelin myös tällaisen myssyn Nanson trikoojämistä. Tämä on jo neljäs samalla kaavalla tekemäni. Tästä tuli jo aika hyvä - harjoitus tekee metsurin! Suostuttelun jälkeen tähän sain mallinkin.

Tytön myssy koko 52

Isännöimme tulevana viikonloppuna kansainvälistä tapahtumaa, johon tulee alamme jatko-opiskelijoita useasta maasta. Ihan mukavaa vaihtelua, vaikkakin järjestelyt vievät omat veronsa. Tällä kertaa pääsin tosin nolottavan pienellä työpanoksella, pelonsekaisella kauhulla odotan seuraavaa kertaa. Vapaamuotoisessa ohjelmassa on muun muassa järviristeily, toivottavasti sää suosii.

Minulle kävi se pahin eli erehdyin selaamaan neulelehtiäni, vaikka entiset työtkin ovat kesken. Varmaan arvaatte miten kävi? Löysin aivan ihanan neuletakkimallin, johon minulla ei tietenkään ole sopivaa lankaa. Taitaa siis olla Käsityövakkaan asiaa. Olisi myös kovasti tehnyt mieleni osallistua ensi kertaa Kesäyön hullutukseen, mutta sen sentään onnistuin välttämään. Se olisikin ollut sulaa hulluutta.

Pikkuhuivi ja pikkupusero

2011-05-24T20:43:00.000+03:00

Onkin tovi vierähtänyt siitä, kun viimeksi bloggasin. Opetus on jo loppunut, koe on pidetty ja kurssi arvosteltu. Töissä siten on aikaa keskittyä lempipuuhaani eli tutkimukseen, joka tässä tapauksessa tarkoittaa lähinnä kirjoittamista. Kotona olenkin saanut paljon aikaiseksi, kun töissä on kevyempää.

Marks & Kattens Fame Trend 72 g, pyöröt no 4

Neulerintamalla on valmistunut tämä huivi, malli omasta päästä. Nyt voisinkin tehdä toisen ja tällä kertaa miettiä kuvion ennen neulomista enkä vaan neuloa mitä sattuu. Oli niin kiire saada käyttöön, etten kunnolla pingottanut: kastelin vain ja asettelin muotoonsa kuivumaan. Toinen syy pingotuksen pois jättämiselle oli se, että lanka päästi hurjasti pinkkiä väriä, joten sen pingotus petarin alla sängyssä olisi ollut vähän riskaabelia hommaa - tai olisi vaatinut ainakin kunnon suojauksen. Niin, jostain löysin aivan mainion vinkin isojen huivien pingotukselle pienten apulaisten perheissä. Petauspatja pois, lankana tms. sängyn suojaksi, kiinnitys nuppineuloilla ja patja takaisin päälle. Sitten vain nukutaan yön yli ja aamulla on valmista! Tästä huivista tuli suosikkini, pidän sitä töissä hartioiden lämmikkeenä ja piristävänä asusteena. Huivi pysyy tosi hyvin hartioilla, koska pitkän reunan muoto on kaareva.

Valmiiksi sain myös puseron Pepille, ohje on Elena Nodelin Ruffled Summer Top Ravelrystä. Kuvaa ei vielä ole, mutta yritän kuvata huomenissa. Ihan pikkuisen sovelsin, mutta pääpiirteissään noudatin ohjetta. Lankana käytin joskus ostamaani Novitan Bambua. Tämä ohje oli tosi ihana, työ aloitetaan pääntieltä ja hihat neulotaan lopuksi. Ei saumoja eikä kovin montaa pääteltävää langanpäätä. Taidan neuloa samanlaisen itsellenikin, mutta nyt pitäisi aloittaa juhlaneule opiskelijamme väitöskaronkkaa varten, jotta ehdin saada ajoissa valmiiksi. Tosin mekkokin on vielä ompelematta. Jotta elämässä olisi riittävästi haastetta, aion tehdä neuleen ensin ja sitten vasta mekon. Lasken tässä nyt Eurokankaan laajan raakasilkkivalikoiman varaan.

Olen jopa tehnyt hieman puutarhahommia, vaikken mikään viherpeukalo olekaan. Ostin kolme pinkkiä pensashanhikkia ja yhden alppiruusun. Tarkoitus olisi hankkia alppiruusuja pari lisää, mutta se lajike jota olisin halunnut oli loppu, joten nyt sitten vain yksi yksinäinen. Lisäksi perennapenkki on menossa uusiksi, joten sen olen lähes kokonaan kääntänyt. Tilasin kasvit postimyynnistä, ja nyt jännitän milloin ne tulevat. Lisäksi ostin sellaisen kasvilaatikon, vai-mikä-se-nyt-on, siihen laitamme Pepin kanssa jotain hyötykasveja.

Ja verhokangastakin ostin, ihan ehtaa Marimekkoa. Tarkoitus on laittaa olohuoneeseen uudet pitkät verhot. Meillä on sellainen tupakeittiö, joten keittiön verhonkin voisi uusia. Onneksi saumuri on nyt huollossa, joten sen alan ompelutyöt on pakko unohtaa hetkeksi.

Lumoavassa langassa arvonta

2011-05-09T19:32:00.000+03:00

Tulin vaan linkkaamaan, että Lumoavassa langassa on arvonta *klik*.

Tervetuloa toukokuu!

2011-05-03T20:06:00.000+03:00

Kamalan kylmää oli vappuviikonloppuna ja on edelleen. Maanantaina aamulla oli auton mittarissa vain 1,5 astetta ja aamupäivän satoi lunta. Onneksi ei kuitenkaan jäänyt maahan! Mutta onneksi on jo toukukuu, odotan kovasti kesää ja lämpimiä, aurinkoisia lomapäiviä.

Vappu meni rauhallisissa merkeissä. Vappuaattona kävimme pitkästä aikaa äitini luona. Ikävä kyllä kotipaikka ei tunnu enää samalta, kun isä on poissa. Äitini oli kuitenkin ihan ok viime kertaiseen ärripurriin verrattuna ja ilahtui kovasti lastenlapsiensa näkemisestä. Iltapäivällä paistoin pienen annoksen munkkeja ja illalla nautimme pari lasia kuohuviiniä. Vappupäivä meni vaan ollessa, mutta joskus on kiva niinkin.

Tällaiset pikkuiset 10 minuutin hatut tein viime viikolla. Ensin valmistui yksi trikoinen, josta tuli liian pieni, ja sitten vähän isompi fleecestä.

Pikkutytön kevätpipoja

Ja tällaiset feikkikirjoneuleiset lapaset jätskiväreissä tein Pepille Jämäkuun hengessä. Koko Jämäkuun saldo kauniit 100 grammaa, siniset säärystimet eivät kuulu varsinaisiin töihin sääntöjen puitteissa. Nämä ovat pyhälapaset, en oikein uskalla edes kuvitella miten näille kävisi hiekkiksella.

Lapsen lapaset, Novita Nalle ja Wool 32 g, bambut 3,0

Tällä viikolla on vasemman käden ranne ollut vähän kipeä. Syytän siitä kirjoitusrupeamaa töissä. Mitään tekemistä ei tietenkään asian kanssa voi olla sillä, että olen puikot savuten neulonut keväthuivia, jotta voisin aloittaa pari uutta projektia.

Säärystimet

2011-04-27T19:26:00.000+03:00

Olipa ihana pääsiäinen! Tosi lämmintä ja aurinkoista. Meillä ei ole kunnon lämpömittaria (eli sellaista johon aurinko ei paistaisi), joten lukemia voi vain arvailla. Mutta hyvin tarkeni teepparissa haravoida pihamaata eikä pyörälenkilläkään tarvinnut päälle kuin ohuen takin käsivarsien suojaksi.

Tällaiset säärystimet tikuttelin pikkulikalle nilkkojen suojaksi lenkkarien kera pidettäväksi. Nämä ovat edelleen jämistelyä: yksivärisestä en-muista-mitä langasta piti tulla palmikkoneuletakki vuonna kuokka ja kirves, mutta osittain valmiit kappaleet menivät purkuun, koska malli ei enää miellyttänyt. Kirjavasta langasta - luultavasti seiskaveikkaa - olin neulonut tosi kumman malliset sukat, joten purkutuomio niillekin.

Pikkytytön säärystimet, 52 g, bambut 3,5

Mies jo harmittelee, että Jämäkuu on vain yksi kuukausi, ja on ehdottanut/toivonut sen laajentamista vuodeksi. Ihan hyvä idea noin periaatteen tasolla, mutta entä käytännössä? Ei taitaisi onnistua, ainakaan minulla. :)

Arvontavoitto ja jämäilyjä

2011-04-12T20:16:00.001+03:00

Osallistuin taannoin arvontaan Pitsienkeli-blogissa ja onnetar suosi: tällaiset ihanuudet odottivat kotona viime perjantaina. Avaimelta näyttävä on siis ripustuskoukku.

Jämäkuun aikana on valmistunut rumajunasukat ja vauvan tossut. Nyt sitten innostuin virkkaamaan kaulakorua Fabelin jämästä... mitähän siitäkin tulee. No ufo nyt ainakin!

Rumajunasukat, Vuorelman Juhlaveto 35 g, bambut 3,5

Vauvan tossut, Vuorelman Juhlaveto ja Nalle 23 g, bambut 3,5

Jämistelyä

2011-04-07T16:56:00.000+03:00

Puolivahingossa törmäsin jämäblogiin ja pakko oli ilmoittautua mukaan. Olen neulonut aktiiviisesti reilut 15 vuotta, joten yksi kuukausi ei taida tehdä kovin suurta lovea jämäkeräkertymääni eikä kohdallani voida puhua varaston "tuhoamisprojektista".

Jämistelyn hengessä valmistui uusi keväthattu Pepille, mutta aloitin sen ennen jämäkuuta, joten en sitä voi ilmoitaa mukaan kulutettuihin grammoihin. Keltaisesta Seiskaveikasta tuli aiemmin Kitty-lapaset ja violettia Puroa käytin tyttäreni virkattuun kaulaliinaan. Laitoin tähän osittaisen fleecevuorin, jonka tarkoitus on myös peittää kirjottujen kuvioden langanpäät (joiden piti alunperin jäädä kokovuorin alle, mutta se onkin sitten pitempi juttu).

Pikkutytön myssy Seiskaveikasta, 54 g, 3,5 bambut

Mansikkafleecestä tehty osavuori

Seuraavaana työnä ja ensimmäisen jämätyönäni on tulossa (ruma)junasukat, toinen on jo valmis. Tuttavapiiriin on syntynyt ja on tulossa vauvoja, mutta näistä taitaa tulla niin ylirumat, ettei niitä voi kenellekään antaa. Saa nähdä.

Neulekrapula

2011-03-25T14:49:00.000+02:00

Minua on vaivannut neulekrapula. Tiedättehän tunteen, kun saa valmiiksi jonkin pitkään työnalla olleen, ison työn. Vähään aikaan ei huvita ryhtyä oikein mihinkään - eikä varsinkaan jatkaa mitään keskeneräistä. Aloitin neuloa huivia Sirdarin Soyasta, jota löysin alennuksesta eurolla kerä (oli siis pakko ostaa 10 kerää, ja myöhemmin vielä harmitella miksen ostanut toista satsia sitä-ei-niin-kivan-väristä, sillä olisihan sen voinut vaikka värjätä). Malli on aika yksinkertainen, alussa neulotaan sileää, joten se alkoi tuntua tylsältä, koska lankakin on yksiväristä pinkkiä. Varmuuden vuoksi aloitin eilen neuloa toista (!) huivia ohuemmasta liukuvärjätystä langasta, hauska nähdä kiinnostaako se työ tuota edellistä enemmän.

* * *

Pikkuneidin perhepäivähoitaja jäi reilun viikon mittaisen hiihtoloman jälkeen kahden viikon sairauslomalle, joten Peppi on ollut varahoidossa kohta kolme viikkoa. Ensin hän oli varahoitoyksikössä, mutta on nyt ollut päiväkodin pienten ryhmässä puolitoista viikkoa. Alkuun hän vaikutti viihtyvän ihan hyvin, eikä aamulla kotoa lähteminen tai hoitoon jääminen aiheuttaneet pahaa mieltä. Eilen aamulla hän kuitenkin ilmoitti (ensimmäistä kertaa ikinä) jäävänsä mielummin kotiin leikkimään, ja tänä aamuna kyseli, pääseekö hän tänään hoitotädin luo. Kieltämättä me vanhemmatkin toivomme, että viimeiset päiväkotipäivät menevät ohi nopeasti. Heti alussa Pepille sattui siellä vahinko liukumäessä: hän oli kaatunut portaissa ja lyönyt poskensa aika pahasti, sillä siihen tuli kahden euron kokoinen mustelma. Näin maallikosta tässä päiväkodissa on aika villi ja vapaa meininki ulkoilussa (aktiivisuuspedagogiikkaa?), sillä ihan pienet lapsetkin leikkivät itsekseen ja saavat olla yksin esimerkiksi juuri liukumäessä. Ymmärrän kyllä, että kun lapsia on paljon, kaikkien kanssa ei voi olla, tai ettei ehdi niin tarkkaan katsoa mitä kullekin laitetaan ulos päälle. Mutta silti oman hoitajan huolellinen hoiva vaikuttaa tämän jakson jälkeen yhä paremmalta. :)

* * *

Tämä viikko on ollut töissä aika raskas, melkein joka päivä on illalla ollut puolikuolleessa tilassa. Syy on tietysti oma, sillä viime perjantaina kävimme Miehen kanssa ulkona syömässä aivan mahtavan kolmen ruokalajin illallisen viinimenun kanssa Kielossa. Tulimme kotiin ennen kymmentä, mutta hoitaja oli laittanut Pepin jo nukkumaan, joten oli mukava nauttia rauhallisesta hetkestä (ja parista konjakista). Nukkumaanmeno siis myöhästyi, ja seuraukset yltävät tänne asti. Vanhuus ei tule yksin! :)

Esimieheni kengät ovat kokoa 42

2011-03-18T12:50:00.000+02:00

Torstaina kävin kehityskeskustelun esimieheni kanssa ja nyt tiedän, että hänen kengännumeronsa on 42. Oma äitini opetti, ettei jalkoja saa pitää pöydällä. Joissakin kulttuureissa jalkojen nostaminen esille tulkitaan todella epäkunnoioittavaksi eleeksi. Esimieheni, joka on tunnettu rennosta tyylistään, piti nelikakkosilla sieviläisillä verhottuja jalkojaan pöydällä edessäni lähes koko reilun tunnin kestäneen keskustelun ajan. Välillä hänellä kaiken lisäksi oli vaikeuksia pysyä istuma-asennossa, vaan hän valui alaspäin, jolloin jalat ja pää olivat samalla tasolla. Ou jee. Tuntemukseni oli lähes sama, kuin jos esimies olisi näyttänyt keskisormeaan.

Avauduin asiasta Facebookissa, jolloin eräs ystäväni ehdotti, että minun olisi pitänyt nostaa omat jalkani myös siihen pöydälle. Todellakin: ehkäpä pomo olisi silloin ymmärtänyt, ettei se kovin asiallista käytöstä ole. Jostain syystä kukaan kollegoistani ei asiaa mitenkään kommentoinut, mutta luulen, että hekin kiinnittävät asiaan seuraavan kerran huomiota pomon kanssa jutellessaan.

Pitsineulehuivi

2011-03-13T13:15:00.000+02:00

Nyt se on sitten valmis! Katsoin tuolta vanhasta blogistani, että olen esitellyt tätä 1.3.2010 ikuisuusprojektina, jossa mallikertoja on valmiina muutama. Mutta nyt ymmärrän miksi näihin jää koukkuun: on se palkinto todellakin suuren vaivan arvoinen! Tavoittelin kuvaamisessa samaa ideaa kuin Villavaaran kauniissa lumihankikuvissa, mutta jostain syystä meidän pihastamme ei löytynyt helppopääsyisiä neitseellisiä hankia...

Drops pitsineulehuivi, Hjertegarn 200 g, pyöröt no 4

Tietenkään työllä ja tuskalla eräästä nettikaupasta löytämäni lisäkerä ei ollut samaa värjäyserää kuin ensimmäinen, mutta sen nyt arvasikin. Lankaa meni kaksi kerää, noin kolme metriä jäi yli. Reunuksessa tosin piti soveltaa, kun lanka ei olisi muuten riittänyt. Tyytyväinen olen tähän kuitenkin kaikin puolin, ja ehkä seuraavan uskallan tehdä ihan aitovillaisena: olen ymmärtänyt sen olevan haastavampi pingottaa. Tässä vielä kuva mallineuleesta.

Sen verran täytyy vielä kirjoittaa itselle muistiin, että pikkuneiti 2 vee 1 kk on ollut nyt kolme viikkoa käytännössä kuiva. Jo tammikuun alussa hänellä oli hyvä vaihe: silloin meni vain yksi vaippa päivässä. Sitten tuli taantuma flunssan myötä. Helmikuun alussa tilasin hänelle synttärilahjaksi kahdet kauniskuosiset harjoitteluhousut MannaMaalta, ja se osoittautui tosi hyväksi vedoksi. Olemme käyttäneet niitä ja itse ompelemiani housuja sekä tavallisia Tuhinatuvan AIO-kestovaippoja, ja hoitopaikassakin on ollut pissattomia päiviä. Tuntuu todella hienolta, että Peppi näin aikaisin oppi kuivaksi, kun veljensä ei ollut tässä iässä yhtään kiinnostunut moisesta touhusta.

Nyt sitten pikkuisella on mahatauti. Täällä on ollut sitä tosi paljon liikkeellä syksystä lähtien, mutta olemme onnistuneet välttymään siltä. Nyt se sitten tuli, kiitos varahoitoyksikön, jossa Peppi oli koko viikon. Sanoinkin miehelleni, että onkohan yhtään kertaa käynyt niin, ettei sieltä joku pöpö tartu matkaan.

Hyvää naistenpäivää

2011-03-08T19:03:00.000+02:00

Melkoisen pitkä radiohiljaisuus on näköään tässä blogissa vallinnut. Jotain pieniä käsitöitäkin on valmistunut, mutta ne ovat vain jääneet esittelemättä. Tarkoitukseni oli esitellä nyt Vilho-pipo ja Mussukka-kaulaliina, mutta täytyy tyytyä pelkkään kaulaliinaan, sillä Mies oli unohtanut pipon työpaikalle.

Mussukka-kaulaliina, Novita Puro n. 1 kerä, virkkuukoukku no 5

Kiitos kaimalle Villavaaraan huivinpingotusvinkistä. Pingotus vaikuttaa minusta sen verran vaativalta hommalta, että tällä kertaa tutkin ennen kuin hutkin. Jostain nimittäin luin miten työläs huivi oli mennyt ihan kamalaksi käyttökelvottomaksi mytyksi pingotusvaiheessa. Ensimmäistäni olen niin kauan jo neulonut, ja keskenkin se meinasi jäädä kun lanka loppui, joten nyt en aio enää möhliä. Muutama kerros vielä ja sitten huivi on pingotusta vaille valmis. Mitähän sitä sitten aloittaisi tekemään? Kohta kaksi ufoa valmistunut tänä vuonna, joten sitä voisi pari uutta työtä aloittaa, että tasapaino säilyy.

Naisasiaa

2011-02-17T08:37:00.000+02:00

Varoitus! Ei sisällä neuleasiaa! :)

Työskentelen miesvaltaisella alalla ja välillä naisasianainen minussa nostaa päätään. Vaikka nykyisin naiset ovat lähes tasavertaisia miesten kanssa monissa asioissa, joskus tuntuu, että syitä epätasa-arvoiseen kohteluun löytyy myös meistä naisista.

Sivumennen juttelin erään naiskollegani kanssa siitä, että monilla alamme miesvoittoisilla työpaikoilla on naistoimintaa. Tuon toiminnan tarkoituksena lienee verkostuttaa naiset keskenään "yhdessä olemme vahvempia" -periaatteella - onhan miehilläkin saunailtoja ja muita hyväveli-verkostoja. Kollegani siihen, että joo, olisihan se ihan kiva vaikka järjestää säännölliset kahvittelutapaamiset ja vaikka tehdä tyttökalenteri.

Mitä!!! Tyttökalenteri???

Melkein menin sanattomaksi. En oikein näe tyttökalenteria naisten ja miesten tasavertaista kohtelua edistävänä välineenä; ainakin se perinteinen muoto olisi minusta jopa sen vastainen. Huh huh. Toivottavasti tuo oli tarkoitettu vitsiksi, ja minä vain en ymmärtänyt. :)

Jokin aika sitten työpaikallani tehtiin työhyvinvointia selvittävä kysely. Eräs kyselyn lukuisista väitteistä koski naisten ja miesten uralla etenemisen mahdollisuuksia. Meidän yksikkömme erottui edukseen tämän väittämän osalta, sillä enemmistö vastaajista oli sitä mieltä, että mahdollisuudet ovat yhdenvertaiset. Tosin enemmistö vastaajista oli miehiä...

Yskää ja elämää

2011-02-09T18:18:00.000+02:00

Pikkulikka on vaihteeksi yskässä. Kuumetta ei onneksi ole ollut, mitä nyt lämpö on ollut vähän koholla maanantaina ja tänä aamuna. Koko hoitopaikan porukka hoitaja mukaan lukien on sairaana. Olen siis ollut kotona koko alkuviikon: päiväunien ajat tehnyt työjuttuja ja osallistunut kahteen kokoukseen puhelimitse.

Entisen työkaverini kanssa naimisissa oleva nykyinen työkaverini sai poikavauvan toissaviikolla, joten neuloin junasukat pienelle ihmisen alulle. Yritin noudattaa ohjetta, mutta pieniä poikkeuksia löytyy. Suurin on se, että neuloin paksummasta langasta suuremmilla puikoilla, joten silmukkamäärän vähensin 36 silmukkaan. Nämä ovat ensimmäiset junasukkani, ja vähän epäilytti tuo kantalapun jälkeisten kavennusten puuttuminen (kai näille on nimikin), mutta mallineule onneksi teki sukan muodon kuten sen suunnittelija lienee ajatellutkin.

Junasukat, Vuorelman JuhlaVeto 39 g, sukkikset no 3

Surullista on, että samoihin aikoihin kuulin entisen opiskelu- ja työkaverini menehtyneen sairaskohtaukseen. Hän oli erikoinen persoona, mutta omalla tavallaan herttainen - jos mies nyt voi olla herttainen. Tuntui siis koskettavalta kuulla hänen elämänsä päättyneen, vaikka emme viime vuosina kovin usein tavanneetkaan tai olleet muuten yhteyksissä. En siis edes tiedä oliko hänellä omaa perhettä, mutta osanottoni hänen vanhemmilleen.

Et komentele minnuu

2011-02-01T20:14:00.000+02:00

"Et komentele minnuu - ei minnuu kiinnostakaan", sanoi pikkuneiti melkein-kaksi-vee eräänä iltana, kun ei meinannut uni tulla silmään, ja komensin pistämään suun kiinni ja pään tyynyyn. Aika uskomattomia fraaseja pulppuaa neidin suusta, olisiko esimurkkuikäisellä isoveljellä jotain tekemistä asian kanssa?

Käväisimme viikonloppuna Kuopiossa. Kesäisellä Helsingin reissulla saimme ilmaisen hotelliyön, joten olimme ihan yökylässä. Minua pienikin ympäristönmuutos yleensä piristää suuresti, ja niin kävi nytkin. Tarkoitus oli katsella alennusmyyntejä, mutta minun kohdaltani tuli ns. halpa reissu; en ostanut kuin pari toppia neuleiden alla pidettäväksi. Mies sentään osti uuden hienon kellon, mikä olisi ollut minulle hyvä peruste esimerkiksi lankavaraston kartuttamiseen. Muttamutta: minullahan on menossa se varaston pienennysprojekti, joten langat saivat tällä kertaa jäädä.

Aloitin töissä haasteellisen kirjoitusprojektin tammikuun alussa. Lupauduimme ennen joulua kirjoittamaan luvun erääseen englanninkieliseen käsikirjaan. Päävastuu kirjoitustyössä on minun, ja koska aihe on minulle aika uusi, on työ tuntunut välillä takkuiselta. Mutta nyt olen onneksi jo päässyt asiaan riittävästi sisälle, joten tekstiäkin on alkanut syntyä. Ja neulomiseenkin on pystynyt paremmin keskittymään iltaisin.

Jokin aika sitten tilasin lisää lankaa tähän pitsineulehuiviin, jota onkin ollut yllättävän mukava neuloa. Huivi alkaa olla viittä vaille valmis. Tämä on ensimmäinen pitsineulehuivini ohuesta langasta, joten pingotusta varten otan vastaan hyviä vinkkejä. Väri ei tunnu erityisen mieluiselta näin kevättä kohti mentäessä, vaan kirkkaita värejä tekisi mieli pukea ylleen.

Villatakki Primaverasta

2011-01-26T20:37:00.000+02:00

Yksi ikuisuusprojekteistani valmistui tänään. En edes muista milloin olen tämän villatakin aloittanut, mutta siitä täytyy yli kaksi vuotta. Malli on muistaakseni Modasta: alunperin se on Noron ja tehty jollekin Noron omalle langalle. Muuten takki oli valmis, mutta napit puuttuivat (ylläri pylläri). Lisäksi olin viimeistellyt avoimet reunat kiintein silmukoin, mutta siitä huolimatta reunat käpristyivät. Purin nyt virkkauksen pois ja neuloin tilalle pari kerrosta 1o 1n -joustinta. Näyttäisi toimivan ainakin paremmin kuin ne kiinteät silmukat.

Villatakki M-koko, TeeTee Primavera 420 g, puikot no 4

Ja minä kun luulin, että oman pään kuvaaminen on vaikeaa, mutta tämä vasta vaikeaa olikin! Onneksi digikuvauksessa ei tarvitse säästää filmiä...

Poo poo possi

2011-01-23T10:26:00.000+02:00

Uudelle kännylle piti saada suojapussi. Tästä Dropsin Parisista piti tulla hawaii-tyylinen kesäpusero viime kesäksi, mutta usko valmistumiseen loppui kesken ja purkuun meni. Lankaa oli yllättävän hyvä virkatakin, vaikka se on löyhäkierteistä puuvillaa. Pussista tosin taisi tulla proto; kuviot eivät oikein miellytä silmää, kun suunnittelin ne tuossa matkan varrella.

Kännypussi Drops Paris, virkkuukoukku no 4

Äly hoi, blondi

2011-01-19T21:09:00.000+02:00

Minäkin siirryin älypuhelinaikaan. Siirtymisestä tosin oli äly kaukana, etten sanoisi että hukassa. Oikea tosielämän blondivitsi.

Uusi känny on minulle uutta merkkiä, ja en heti tajunnut minne sim-kortti laitetaan (sille on oma pikku kolo jonne se pujotetaan). Selvitin asiakaspalvelusta miten saan uuden kortin ja kävin sen liikkeestä hakemassa. Sitten kotona huomasin, että se vanha kortti olisi sittenkin käynyt, mutta eihän se enää toiminut! Eikun uutta korttia hakemaan seuraavana päivänä. Nyt puhelin onneksi toimii, mutta oli siinä aikamoinen homma siirtää numerot vanhalta sim-kortilta uudelle. Samalla tosin tuli siivottua luettelo numeroista, joiden omistajasta ei ollut enää mitään muistikuvaa.

Onneksi tänään sain diagnosoitua kitaravahvistimen vian olevan muuntajassa eikä itse vahvistimessa, joten ehkä kaikki toivo ei ole vielä menetetty (kadonneen) älyn suhteen.

* * *

Innostuin neulomaan tätä Dropsin neuletakkia. Tosin tuolla sivuilla se ei minusta näytä läheskään yhtä kivalta kuin Sukkalandiassa. Nyt on viisi neliötä valmiina. Samasta vihreäsävyisestä Fabelista neuloin pikkutyttärelleni ensimmäisen villapuvun, ja lankaa jäi neljä kokonaista kerää yli. Se ei tietenkään takkiin riitä, mutta harkitsen vielä teenkö liivin ohjetta muokaten vai ostanko lisää lankaa jotta saan ne hihatkin tehtyä.

Vuoden ensimmäinen neule

2011-01-12T20:19:00.000+02:00

Vuoden 2011 ensimmäinen neuleeni valmistui viikonloppuna. Lupasin näet itselleni, että pienennän lankavarastojani. Suurimman osan seiskaveikoista myin pois niiden aiheuttaman kutinan vuoksi, mutta keltaista ja liukuvärjättyä punaista löytyi yksien lapasten tarvitsema määrä, eikä ihan kaikki mennytkään.

Naisen lapaset, Seiskaveikka 77 g, bambusukkikset 3,5

Ohje on Prismasta löytämästäni neulelehdestä love of knitting, jolla on näköään nettisivutkin *klik*. En ole vielä ehtinyt tsekkaamaan mitä kaikkea tuolta löytyy.

Snyn viimeinen paketti

2011-01-11T19:32:00.000+02:00

Tänään hain postista Sny syksy 2010 kierroksen viimeisen paketin. Kaikki oli siis kunnossa eikä Itella ollut hukannut pakettiani. Paketista löytyi iso valikoima silmukkamerkkejä ja neuleystäväni itse neuloma huivi.

Tämä huivikuva on varmasti huonoin koskaan ottamani neulekuva, yritän ottaa myöhemmin uuden. Ystäväkseni paljastui Saila, jonka blogi löytyy täältä *klik* ja helmipuikko-verkkokauppa täältä *klik klik*. Saila oli siis itse tehnyt tuon aiemmin saamani kerroslaskurirannekorun. Kiitos oikein paljon paketeista, olit nähnyt kovasti vaivaa, ja kaikki paketit olivat sisällöltään erilaisia mutta silti mieluisia. Kurkkasin jo blogiisi ja linkitän sen samantien omiin suosikkeihini. Onneksi muissa blogipalveluissa olevien blogien linkitys on mahdollista Bloggerissa, muuten jäisi moni kiva blogi seuraamatta.

Loppiaiskuulumisia

2011-01-08T13:57:00.000+02:00

Olen kovasti odotellut Sny syksy 2010:n viimeistä eli joulukuun pakettia. Ei ole vielä saapunut perille, lieköhän paketille tai sen lähettäjälle sattunut jotain. Toivottavasti ei!

Toisenlaisen muistamisen sain kollegaltani, jota vähän autoin erään tekstin viimeistelyn kanssa ennen joulua. Hämmentävä lahja, heti iski suomalaiseen tyyliin itsekritiikki päälle siitä, että olikohan apuni todellakin näin arvokasta. Ilmeisesti kollegastani se oli.

Pikkuneidille nousi maantantaina hoidossa äkisti kuume, 38,5 astetta, joten olen ollut kotona tiistaista lähtien. Kuume laski seuraavana päivänä, mutta koska Pepillä oli todella pahanhajuinen hengitys ja tukkoinen nenä, käytimme häntä lääkärissä keskiviikkona. Lääkäri totesi märkäisen nuhan ja määräsi lääkekuurin ja nenävoidetta. Nyt on sitten tytön olo jo paljon parempi. Tavallista väsyneempi hän tosin on ollut, johtuneeko sitten tuosta lääkkeestä vai mistä.

Eilen leivoin pitkästä aikaa pullaa: bostonkakun eli "jättikokoisen kaloripommin", kuten mieheni sitä nimitti. Kerrankin taikina kohosi hyvin!

Lomaterveiset

2011-01-04T08:57:00.000+02:00

Lomaterveiset sieltä, missä aurinko paistaa lähes aina ja lämmintä riittää eli Kanariansaarilta! Olimme löhölomalla, jonka minäkin vietin ilman puikkoja tai koukkuja.Tässä kirjoituksessa ei siis sanaakaan neulomuksista...

Lentomatkat menivät yllättävän mukavasti, vaikka eihän se kovin rentouttavaa ole matkata 15-kiloinen lapsi sylissä noin seitsemän tunnin matkaa. Menomatkan mieleenjäävin tapahtuma oli, kun pikkuneidille iski paha kakkoshätä, ja hän itkien vaati päästä vessaan. Tähän purserin piti pyytää lupa kapteenilta, joka oli juuri ilmoittanut turbulenssista. Onneksi lupa saatiin! Turbulenssi ei edes ollut paha, ja se oli itse asiassa jo ohi, kun viimein pääsimme vessaan (vaati näet hieman suosuttelua tuo kapteenille puhelun ottaminen).

Saavuimme perille hotelliin torstaina yhden aikaan yöllä eli Suomen aikaa kolmelta, joten torstaipäivä meni lepäillessä. Ensimmäinen allasbaarissa tarjottu aamiainen oli kyllä aikamoinen elämys ja tosiaankin poikkeus arkirutiineihin. Perjantaina eli jouluaattona kävelimme rantaa pitkin viereiselle rannalle, jota oli kehuttu kovasti matkaesitteissä ja oppaan taholta.

Itse asiassa ranta on keinotekoinen, ja reitti sinne melkeinpä yhtä hieno kuin itse ranta.

Pääasiassa matkamme koostui uimisesta ja auringon lämmöstä nauttimisesta. Erityisesti minä nautin siitä, ettei tarvinnut huolehtia ruuanlaitosta. Esikoinen ui ja pelasi monta tuntia joka päivä hotellin uima-altaassa ja sai myös uusia kavereita.

Kulttuuria matkamme ei sisältänyt, jos siksi ei lasketa paria lasilllista ranskalaista punaviiniä tai lentomatkoja yli 200 savolaisen kanssa. :) Tässä vielä näkymä huoneistomme parvekkeelta.

Eräänä päivänä kävimme valas/delfiiniristeilyllä, ja näimme paljon suloisia delfiinejä. Niistä oli vaikea ottaa valokuvia, mutta videoklippejä sentään onnistuin kuvaamaan. Ehkäpä niistä saa poimittua pari mukavaa stil-kuvaa jotakin neulepostausta piristämään.

Päivisin lämpötila kipusi noin 23 asteeseen, ja vain yhtenä päivänä oli pilvistä. Palatessamme Kuopion lentoasemalle pakkasta oli -16 astetta, tuntui muuten aika vilpoisalta. :)

Minä olen sammakko, kvaak kvaak

2010-12-20T13:19:00.000+02:00

Minä olen sammakko, kvaak kvaak, sanoi Peppi kun rukkasellaan leikki. Ihana osoitus siitä, että pienelläkin voi olla jo mielikuvitusleikkejä. Leikkiruokaa ja -kahvia meille tarjoillaan päivittäin. Eräs hauskimmista kysymyksistä on "mitä tässä lukkee", jonka Peppi on ilmeisesti oppinut vanhimmalta hoitokaveriltaan. Samoin Peppi on hoksannut laskemisen idean: usein tilanteissa, joissa on monta samanlaista esinettä hän alkaa luetella numeroita: kaksi kuusi neljä... mummolassa viimeksi osui vahingossa oikeaan, kun laski mummon seinälautasia. Mummo ihan ihmeissään. :)

Lienevätkö laskutaito ja hyvä mielikuvitus perua mummolta, jolla on lahjoja erityisesti jälkimmäisessä. Keskiviikkona lähdemme matkalle ja anoppi on kehitellyt kaikenlaisia kauhuskenaarioita matkaamme liittyen aina lumimyrskystä lapsikaappaukseen *huoh*. Telkkarista on lisäksi tullut monenlaista mielikuvitusta ruokkivaa ohjelmaa esim. meduusoista ja lento-onnettomuuksista. Hyvää hän varmasti tarkoittaa huolenpidollaan, mutta silti vähän rasittavaa.

Murphyn lain mukaisesti kuopus sai nuhan hoitokavereiltaan, jotka pitivät flunssaa yms. enterorokon jälkitautina. Yritämme pitää nuhan nuhana hoitamalla häntä kotona alkuviikon. Pitänee huomenna käydä viemässä hoitotädin joulumuistaminen, josta tuli tällainen. Ja minä kun luulin, että liikkuvan kohteen kuvaaminen on vaikeaa, mutta tämä se vasta vaikeaa on!

Lahjapipo Drops Nepal 87 grammaa, 4.5 sukkikset.

Tuo lanka on vähän samanlaista neuloa kuin aito pässinpökkimä villalanka ts. rasvaa on hieman jäljellä. Tästä johtuen neulepinnasta ei tullut ihan tasaista, mikä kyllä harmittaa, koska kyse on vielä lahjapiposta. Kuvissa pipo on vielä kastelematta, joten epätasaisuus ja puikkojen vaihtumiskohdat näkyvät vieläkin paremmin.

Toinen valmistunut työ on pikkutytön villatakki, jota olen neulonut kirjaimellisesti koko syksyn. Useista vastoinkäymisistä olen raportoinut jo aiemmin vuodatuksen blogissani, joten en nyt enää viitsi niitä kertailla. Mutta tyytyväinen olen takkiin. Ohje ja lanka ovat siis Dropsin. Mitat ovat takin käyttäjän. Tarkoituksellisesti takki on tällä hetkellä aika reilu.

Tytön villatakki Drops Fabel 151 grammaa, 3 ja 3.5 pyöröt ja sukkikset

Pipoa pukkaa

2010-12-16T20:44:00.000+02:00

Tänään olin koevalvonnassa varttia vaille kolme tuntia miinus kahvitauko, ja tämän verran siinä ehdin neuloa. Määrä on tarkasti 50 grammaa, ja lanka on Dropsin Nepalia. Tästä on tulossa joululahja *hyshys* pikkuneidin hoitotädille. Idean sain Villaviidakosta.

Alkuviikolla juoksin pikapikaa ostamassa nappeja Pepin villatakkiin ja uuden vetoketjun Eemelin toppatakkiin. Eurokangas on yleensä nopein (ja edullisin) vaihtoehto, joten siellä siis kävin. Vetoketjun valinta sattui "nappiin", ja ihme kyllä, myös toiset villatakin napit ovat ihan kivat. Vielä kun saisi ne ommeltua paikoilleen.

Onneksi kaikki ostokset onnistuivat, sillä Eurokankaassa esim. nappien vaihtaminen ei onnistu, mikä minusta on aivan älytöntä. Samalla voinkin avautua tietystä myyjästä, joka on ihan kohtuullisen avulias, mutta jostain syystä kassalla palvellessa ei koskaan katso silmiin (tai edes sinne päin), vaan jonnekin olan yli. Todella ärsyttävää, aivan kuin asiakas olisi niin vähäpätöinen olento, ettei häntä viitsi edes katsoa päin.

Urheilut vko 48:
ti kuntosali 30 min
ke pallojumppa 55 min
su zumba 55 min
Urheilut vko 49:
to zumba 55 min
su zumba 55 min

Pikkutytön sukat

2010-12-14T16:58:00.000+02:00

Tällaiset villasukat neuloin tyttärelleni, joka on nyt 1 v 10 kk. Malli on oma, ja sukat ovat samankokoiset, vaikka kuvasta voisi päätellä muuta.Lanka oli aivan ihanan pehmoista neuloa.

Pikkutytön sukat koko 23. Lanka Bucaneve Classic 38 g, perinteiset 4,5 sukkapuikot.

Uusi pesäkolo

2010-12-14T12:16:00.000+02:00

Elämää ja neulomuksia -blogini muuttaa tänne Vuodatuksesta. Blogini oli aikaisemmin nimeltään Vauvaelämää ja neulomuksia, mutta koska "vauva" on nyt melkein kaksivuotias, muutin nimen vähän aikaa siten muotoon Elämää ja neulomuksia. Tämä nimi kuvaa paremmin blogini sisältöä mutta ei ole kuitenkaan liian kaukana alkuperäisestä nimestä.

Blogissani esittelen neuletöitäni ja valittuja paloja elämästäni, jossa parhaani mukaan yhdistän uraa ja perhe-elämää. Lisäksi pidän blogissani treenipäiväkirjaa, vaikka en mikään himourheilija olekaan. Toivottavasti viihdytte! Ja kommentti piristää aina. :)

2010-07-27T11:40:00.001+03:00

Vauvaelämää ja neulomuksia muuttaa tänne Vuodatuksesta piakkoin.