Minä olen sammakko, kvaak kvaak

Minä olen sammakko, kvaak kvaak, sanoi Peppi kun rukkasellaan leikki. Ihana osoitus siitä, että pienelläkin voi olla jo mielikuvitusleikkejä. Leikkiruokaa ja -kahvia meille tarjoillaan päivittäin. Eräs hauskimmista kysymyksistä on "mitä tässä lukkee", jonka Peppi on ilmeisesti oppinut vanhimmalta hoitokaveriltaan. Samoin Peppi on hoksannut laskemisen idean: usein tilanteissa, joissa on monta samanlaista esinettä hän alkaa luetella numeroita: kaksi kuusi neljä... mummolassa viimeksi osui vahingossa oikeaan, kun laski mummon seinälautasia. Mummo ihan ihmeissään. :)

Lienevätkö laskutaito ja hyvä mielikuvitus perua mummolta, jolla on lahjoja erityisesti jälkimmäisessä. Keskiviikkona lähdemme matkalle ja anoppi on kehitellyt kaikenlaisia kauhuskenaarioita matkaamme liittyen aina lumimyrskystä lapsikaappaukseen *huoh*. Telkkarista on lisäksi tullut monenlaista mielikuvitusta ruokkivaa ohjelmaa esim. meduusoista ja lento-onnettomuuksista. Hyvää hän varmasti tarkoittaa huolenpidollaan, mutta silti vähän rasittavaa.

Murphyn lain mukaisesti kuopus sai nuhan hoitokavereiltaan, jotka pitivät flunssaa yms. enterorokon jälkitautina. Yritämme pitää nuhan nuhana hoitamalla häntä kotona alkuviikon. Pitänee huomenna käydä viemässä hoitotädin joulumuistaminen, josta tuli tällainen. Ja minä kun luulin, että liikkuvan kohteen kuvaaminen on vaikeaa, mutta tämä se vasta vaikeaa on!

Lahjapipo Drops Nepal 87 grammaa, 4.5 sukkikset.

Tuo lanka on vähän samanlaista neuloa kuin aito pässinpökkimä villalanka ts. rasvaa on hieman jäljellä. Tästä johtuen neulepinnasta ei tullut ihan tasaista, mikä kyllä harmittaa, koska kyse on vielä lahjapiposta. Kuvissa pipo on vielä kastelematta, joten epätasaisuus ja puikkojen vaihtumiskohdat näkyvät vieläkin paremmin.

Toinen valmistunut työ on pikkutytön villatakki, jota olen neulonut kirjaimellisesti koko syksyn. Useista vastoinkäymisistä olen raportoinut jo aiemmin vuodatuksen blogissani, joten en nyt enää viitsi niitä kertailla. Mutta tyytyväinen olen takkiin. Ohje ja lanka ovat siis Dropsin. Mitat ovat takin käyttäjän. Tarkoituksellisesti takki on tällä hetkellä aika reilu.

Tytön villatakki Drops Fabel 151 grammaa, 3 ja 3.5 pyöröt ja sukkikset

Pipoa pukkaa

Tänään olin koevalvonnassa varttia vaille kolme tuntia miinus kahvitauko, ja tämän verran siinä ehdin neuloa. Määrä on tarkasti 50 grammaa, ja lanka on Dropsin Nepalia. Tästä on tulossa joululahja *hyshys* pikkuneidin hoitotädille. Idean sain Villaviidakosta.

Alkuviikolla juoksin pikapikaa ostamassa nappeja Pepin villatakkiin ja uuden vetoketjun Eemelin toppatakkiin. Eurokangas on yleensä nopein (ja edullisin) vaihtoehto, joten siellä siis kävin. Vetoketjun valinta sattui "nappiin", ja ihme kyllä, myös toiset villatakin napit ovat ihan kivat. Vielä kun saisi ne ommeltua paikoilleen. 

Onneksi kaikki ostokset onnistuivat, sillä Eurokankaassa esim. nappien vaihtaminen ei onnistu, mikä minusta on aivan älytöntä. Samalla voinkin avautua tietystä myyjästä, joka on ihan kohtuullisen avulias, mutta jostain syystä kassalla palvellessa ei koskaan katso silmiin (tai edes sinne päin), vaan jonnekin olan yli. Todella ärsyttävää, aivan kuin asiakas olisi niin vähäpätöinen olento, ettei häntä viitsi edes katsoa päin. 

Urheilut vko 48:
ti kuntosali 30 min
ke pallojumppa 55 min
su zumba 55 min
Urheilut vko 49:
to zumba 55 min
su zumba 55 min

Pikkutytön sukat

Tällaiset villasukat neuloin tyttärelleni, joka on nyt 1 v 10 kk. Malli on oma, ja sukat ovat samankokoiset, vaikka kuvasta voisi päätellä muuta.Lanka oli aivan ihanan pehmoista neuloa.

Pikkutytön sukat koko 23. Lanka Bucaneve Classic 38 g, perinteiset 4,5 sukkapuikot.

Uusi pesäkolo

Elämää ja neulomuksia -blogini muuttaa tänne Vuodatuksesta. Blogini oli aikaisemmin nimeltään Vauvaelämää ja neulomuksia, mutta koska "vauva" on nyt melkein kaksivuotias, muutin nimen vähän aikaa siten muotoon Elämää ja neulomuksia. Tämä nimi kuvaa paremmin blogini sisältöä mutta ei ole kuitenkaan liian kaukana alkuperäisestä nimestä.

Blogissani esittelen neuletöitäni ja valittuja paloja elämästäni, jossa parhaani mukaan yhdistän uraa ja perhe-elämää. Lisäksi pidän blogissani treenipäiväkirjaa, vaikka en mikään himourheilija olekaan. Toivottavasti viihdytte! Ja kommentti piristää aina. :)