Déjà vu - vai oliko se nyt Bon Voyage?

Selasin taannoin uusinta Moda-lehteä nähdäkseni olisiko siinä neulottavia malleja. Jotkut mallit alkoivat näyttää kummallisen tutuilta: aivan kuin olisin nähnyt ne jo jossain aiemmassa numerossa. Ja näin siinä kävi:

Vähän tuli kyllä sellainen huijatuksi tullut olo. Ovathan nämä mallit toki ajattomia, mutta tuskin ainakaan lehden irtonumeromyyntiä lisäisi tieto siitä, että malleja kierrätetään muutaman vuoden välein täsmälleen samanlaisina ja jopa samoin valokuvin? Ehkäpä olisi aika toivottaa lehtitilaukselleni hyvää matkaa jonnekin toiseen talouteen....

Canucks-pipo

Poikani toivoi Canucks-pipoa, valitsi värit ja osallistui kuvioiden suunnitteluun. Aika hieno tuli, vai mitä sanotte? Saattaa olla, että tämä on minun tekeleistäni hienoin pipo ikinä! Yritän ottaa parempia kuvia, kun malli on päiväsaikaan kotosalla.

Canucks-pipo, Gjestal Janne, puikot no 3,5

Edith-täti lisäsi seuraavat kuvat, joista näkyy kuinka pipo pitää pukea. Koko on niin reilu (silmukoita 136), että se mahtuisi minulle ja myös Blogimiehelle, joka ei meinaa kaupasta riittävän isoja hattuja löytääkään. :) Ja se muuten unohtui mainita, että tässä ja aiemmin esittelemässäni miehen mustassa pipossa on virolainen aloitus, joka on muuten tekee reunasta tooosi joustavan. Uusi suosikkini siis.

Pessimisti ei pety

Nyt ovat tyttären lapaset valmiit. Harmitti kyllä vietävästi, kun lanka ei riittänyt alkuperäiseen malli-ideaan. Suklaanruskeaa lankaa ei löytynyt lisää, joten viininpunainen oli seuraava vaihtoehto. Eihän näistä nyt niin nätit tullut kuin alkuperäinen idea olisi ollut, mutta asiansa ajanevat. Tarkoituksella tein reilun kokoiset. Värit muuten näyttävät kuvissa kirkkaammilta kuin luonnossa.

Tytön lapaset, Florican jämiä 30 g, bambut no 3

Tässä toisessa kuvassa näkyy paremmin intialainen peukalokiila, jonka tekemistä halusin kokeilla. Aika kiva minusta ja ainakin lapsen käteen näyttää istuvan jopa paremmin kuin se tavispeukkukiila.

 

Lapasissa on intialainen peukalokiila

Mutta nyt takaisin Canucks-pipon pariin. Sen esittelen seuraavaksi ja siihen on sitten ihan varta vasten ostetut langat eikä mitään varaston jämiä.

Yltiöoptimismia

Pikkulikka tarvitsee rukkasten alle ohuet lapaset. Jämistelyintoissani löysin vanhaa Floricaa, joista lapsi valitsi värit ja määräsi "tee sydämiä". Lankaa oli jäljellä pienet kerät, mutta ajattelin että pienet ovat lapasetkin, joten eiköhän lanka piisaa. Ei piisannut. Pitänee toteuttaa kärjet jollain toisella idealla.

Ei piisannut lanka, ei

Kuumetta pukkaa

Kuumetta pukkaa. Tällä kertaa ei vauvakuumetta eikä sitä oikeatakaan kuumetta, vaan mökkikuumetta. Huokaus. Joulukuussa äkkäsimme myynti-ilmoituksen somasta hirsisestä kesämökistä. Sijainti on loistava ja ranta loivasti etelään syvenevä hiekkaranta. Hintakin olisi meille sopiva. Innostusta hieman laskee se, ettei mökillä ole sähköjä eikä juoksevaa vettä. Samoin tarvitsisimme mökkiä kipeämmin lisää asuinneliöitä. Mutta eikö mökki olisikin hauskempi vaihtoehto kuin taloremontti tai asunnon vaihto? 

Minun ostaako vai eikö ostaa -pohdiskeluani hieman sotkee se, että voin kuvitella miltä mökki näyttäisi, jos seiniin laittaisi vaaleat paneelit ja sisustaisi hempeän romanttisesti tai viileän merihenkisesti. Ja kuinka hauskaa olisikaan viettää hempeää kesäpäivää uiden ja saunoen. Ja sateisina päivinä grillikatoksessa voisi paistaa makkaraa ja muurinpohjalettuja. Ja voisihan sitä vaikka joskus pitää langanvärjäysbileet siellä luonnon helmassa.

Rannalla

  

Ystävänpäivän kämmekkäät

Tarjouduin testineulojaksi kanssaneulojan A Grhá -kämmekäsohjeelle. Ohjeenmukaista Novitan Woolia mulla ei sopivissa jämäväreissä löytynyt, joten tein kämmekkäät ikivanhasta Floricasta. Ovat himpun liian isot minulle, joten ajattelin yllättää niillä kälyseni, jolle arvelen niiden olevan passelit. Lankaa meni vain 40 g.

A Ghrá -kämmekkäät, Florica 40 g, bambut no 3

Ohje oli mukavaa neulottavaa, vaikka en kirjoneuleen varsinainen ystävä olekaan. Minun neuletyöni kun pitää olla sellainen, että sitä neuloo vaikka silmät ummessa eli teeveetä katsoessa siten ettei niska pahasti rasitu. Mutta tämä oli siitä mukava työ, että kuvio oli yksinkertainen, joten kaaviota ei tarvinnut seurata. Tosin eivät nämä kovin tasaista jälkeä ole, keskittyminen olisi varmasti parantanut laatua. Mutta lämmittävät varmasti!

Eilen ajelimme maaseudulla ja metsäisellä hiekkatiellä tien ylitti hirvi. Ja sillä oli kaksi kaveriakin. Minä sitten heti kameraa esiin vetämään. Epätoivoinen yritys, sillä kun avasin auton ikkunaa hirvet säikähtivät ja juoksivat syvemmälle metsikköön. Valintakiekkokin taisi olla väärässä asennossa. Kaiken huippuna takapenkiltä kuului: "Mie ammun nuo hirvet ja teen niistä pihvit." Siis mitä ihmettä? Meillä kukaan ei metsästä eikä kukaan edes lähipiirissäkään. Mistä lie moinen ajatus tullut lapselle mieleen, mutta kieltämättä olisihan se hirvipihvi hyvää. Mutta että ampua pitäisi, en tykkee!

Hirvi?

Pipoja kaksin kappalein

Mies tarvitsi uuden pipon. Entinen Tykhus-pipo oli jo käynyt nuhjuiseksi, ja sen jälkeen omalla ohjeella Pirkkalangasta neulomani musta pipo kutistui pesussa. Tällainen World War II Watch Cap syntyi Janne-langasta. Silmukoita loin 128 ja hyvä tuli 62 senttiseen pollaan. "Ehkä paras pipo jonka koskaan olet neulonut", arvioi Mies varovasti. "Tätä voisi käyttää myös kalassa."

WWII Watch Cap, Gjestal Janne 87 g, bambut ja pyöröt no 4

Hieman taas ihmettelin sitä, että miten lankaa voi jäädä 7 g, jos valmis pipo painaa 87 grammaa. Ehkäpä massaa muttuuu energiaksi?

Itselleni tein Noron jämistä tällaisen myssykän. Ostin nimittäin oliivinvihreän untuvatakin, ja entinen pinkkiruskea Puro-Orakseni oli sen kanssa hieman levoton yhdistelmä. Ja tämä myssy ei muuten luonnossa ole noin värikylläinen kuin kuvassa, hieman rauhalllisempi yhdistelmä siis takkini pariksi. Oikeesti. Ehkäpä otan ulkokuvan takin kera, niin näette tekin?

Noro-myssykkä, Noro Silk Garden Lite 41 g, bambut ja pyöröt no 4

Myssy ei ole noin omituisen mallinen miun päästäni puhumattakaan. Tukka vaan sattuu olemaan nutturasutturalla takaraivolla. Vasta kolmannella yrityksellä sain langan alistettua järkevän näköiseksi myssyksi. Lähinnä tuo kavennusosa aiheutti ongelmia.

Enkä ole tietenkään kumpaakaan neuletta kastellut ja siloitellut, sillä molemmat menivät heti käyttöön. Ja kuvatkin ovat vähän mitä sattuu, kun oli kiire saada kuvat otettu ja teksti kirjoitettua. Kohta pitää näet uhrata parasta sunnuntaiaikaa työnantajalle ja lähteä valmistelemaan ensi viikon opetusta.

Järki jäässä pakkassäässä

Minun laskujeni mukaan jo neljättä päivää mennään lähes -30 asteen lukemissa. Päivisin onneksi lämpötila on ollut melkein siedettävät -20 astetta. Maanantaina esikoisella kavereineen olikin "joukossa tyhmyys tiivistynyt" ilmeisesti osittain pakkasen vuoksi.

Pielisjoki 1. helmikuuta

Ei, eivät sentään uimaan olleet menneet, vaikka Pielisjoki onkin osittain sula. Koulubussia ei ollut näkynyt eikä kuulunut reilun 20 minuutin odottelun jälkeen. Ja mitä tekevät reippaat miehenalut? Päättävät jäädä kotiin viettämään omalupaista vapaapäivää! Muiden poikien äidit olivat maanantaina olleet kotona (pieniä lapsia tai vuorotyö), mutta meillä talo on päivisin tyhjä, joten koko neljän hengen porukka oli tullut meille. 

Eikä kenellekään tullut (mukamas) mieleen, että 

• seuraavalla bussilla pääsee (kyllä, ja pysäkille on van 200 metriä)
• pitäisi soittaa ja kysyä onko kotiin jääminen ok (ei)
• voisi mennä kysymään parin talon päässä asuvalta naapurinpojan äidiltä, jonka poika siis oli tässä porukassa, voisiko hän viedä pojat kouluun (tod. näk. kyllä)

Puolustuspuhe oli "me kyllä kysyttiin läksyt aina heti tunnin jälkeen ja tehtiin ne". Luokanvalvojan kanssa asiasta soiteltiin, ja tällä kertaa ei tullut "jälkkäriä"... ja toivottavasti seuraavaa kertaa ei tule! Näissä asioissa on pakko olla tiukkana, ettei homma pääse karkaamaan käsistä. Vähän kyllä tempaus silti huvitti, pitäähän sitä joskus rajojaan kokeilla.