Escalator Socks

Heräteostetaan yksi vyyhti ihanaa Hopeasäie Basicia. Yritetään taivuttaa lanka uusiksi toimistosukiksi Kulkukissa ja Kotitiikeri -ohjeella. Huomataan ettei mallia ole kiva neuloa. Valitaan harkiten uusi malli ja vaihdetaan sukkien saaja. Uusi ohje sopii Ravelryn neulojatovereiden mukaan miehen mettäsuksi-tyyppiseen  eli piiitkään ja kapeaan jalkaan. Sadatellaan mallineuletta ja huokaillaan etteivät sukat koskaan valmistu. Saadaan sukat noin kuuden viikon päästä valmiiksi. Ollaan niin tyytyväisiä siitä, että sukat ovat valmiit, ettei harmitella sitä, että ne ovat aika erilaiset, vaikka neulottu samasta langasta samoilla puikoilla samankokoisiksi. Mieskin on tyytyväinen uusiin lähes täydellisesti istuviin sukkiinsa.

Escalator Socks, Hopeasäie Basic Kivenlahti 82 g, koko 44, puikot 2,5

 

Mitä se neuloo?

Marraskuinen hiljaisuus ei tarkoita että olisin lopettanut neulomisen. Töitä vaan ei ole oikein valmistunut esiteltäväksi saakka. Edellisissä kuvissa esiintynyt kolmas ensilumikin suli jo ajat sitten, ja nyt ulkona on sitten vain märkää ja harmaata. Mökkirannassa vesi on lähes yhtä korkealla kuin kesän runsasvetisimpinä aikoina. Uskomaton syksy!

Aktiivisesti työn alla on ollut kaksi neuletta: isänpäiväsukat Hopeasäie Sukasta ja neuletakki Wollmeise Puresta. Juu ja on mulla pari muutakin pienempää projektia...

Isänpäiväsukat eivät valmistuneet täksi isänpäiväksi. Mallineule on kiva, mutta tavattoman työläs neuloa, sillä kuviossa on vain kaksi samanlaista kerrosta peräkkäin, minkä jälkeen lähes kaikki oikeat silmukat neulotaan nurjiksi ja nurjat oikeiksi. Kaunis mutta kukertavan kirjava lanka ei ainakaan paranna oikeiden ja nurjien silmukoiden erottamista hämärähkössä olkkarivalaistuksessa neulottaessa.

Escalator Socks

Niinpä sitten Elfen valmistuttua aloitin oheisneuleeksi takin Wollmeisesta. Tätä on kiva neuloa, malli on yksinkertainen. Wollmeisen langat ovat upeita: miten villalanka voikin olla pumpulinpehmeää! Jännityksellä odotan hihojen erottamista ja ensimmäistä kunnon sovitusta.

Candelia

Martta mä oon

Kuopuksen jalkaterä oli kesän ja syksyn aikana vänähtänyt eivätkä viime vuotiset sukat mahtuneet jalkaan. Fabelista neulomani Supervauvan Polvisukat olivat talvi- ja kumisaappaissa hieman nuhjaatuneet ja vanuneet, mutta varret niissä olivat lähes uudenveroiset. Leikkasin siis terät pois ja neuloin uudet kantapäät ja terät. Kyllä näillä tämän talven taas tallaa!

Pieneksi menneet polvisukat

Korjatut polvisukat uusin terin

 

Ihkun ihana Elfe

Vähän isompi neule pitkästä aikaa: ihkun ihana, ylhäältä alas yhtenä kappaleena neulottava Astrid Schrammin Elfe! Ohje löytyy Ravelrystä. Huomasin sitten kuvatessani toimistotyöajan jälkeen, ettei kuvista saa enää kaksisia. Täytynee odottaa valoisaa vapaapäivää. Siihen saakka joudutte tyytymään näihin kuviin. 

Malli on alunperin kevyesti a-linjainen, mutta minä tein siihen vyötäröä varten kavennuksia ja lantiota varten levennyksiä. Helman viimeistely tehdään ohjeessa kolmella ainaoikeinkerroksella, mutta minulla se tuppaa rullaantumaan, joten tein perinteisen neulepäärmeen. Hihansuihin olisi tullut vain tavallista tiukempi päättelykerros, mutta sekin epäilytti, joten tein kolme kerrosta helmineuletta.

Tykkään tästä kovasti, se on kiva päällä. Pääntie tuppaa tosin hieman rullaantumaan ja lantiolta pusero olisi saanut olla himpun väljempi. Ja ehkä saisi olla viisi senttiä lisää pituutta. No seuraavan puseron kanssa otan nämä muutokset sitten huomioon. Lankaakin on, värit vielä päättämättä. Ai niin, kehuinko muuten että tämä lanka on uusi suosikkini?

 

Elfe, Wollmeisse Twin Lila Ludmila ja Taube, yhteensä 217 g, pyöröt 3,5

Mamma Rosa

Sain inspiraation neuloa paksu ainaoikeinneuleinen myssy ohuesta langasta isoilla puikoilla. Muistelin, että mulla on violettia Kitten Mohairia, josta piti tulla pusero, mutta josta ei sitten tullutkaan. Ja sitten ostin kerran jossain tilapäisessä mielenhäiriössä vaaleanvihreää bukleelankaa, joka osoittautui todella ikäväksi neulottavaksi. Kolmanneksi langaksi valikoitu vyötteetön fuksia villasekoitelanka (saattaa olla Maijaa). Neuloin siis kolmea lankaa yhdessä seiskan sukkapuikoilla. Vähän jännitti että kutittaako tuo yhdistelmä, mutta ei onneksi kutita.

Mamma Rosa, ohuita sekoitelankoja, puikot 7

Tarkoitus oli neuloa myssy itselle, mutta kuopus ihastui myssyyn kovasti, joten ehkä käytämme sitä molemmat. Tai ehkä neulon toisen itselleni. Mahtava jämälankaprojekti siinä mielessä, että tulee kivannäköistä ja valmistuu nopeasti.

Lunta tänne satoi ensimmisen kerran maanantaina aamuyöstä, ja nyt sitten tänään keskiviikkona vähän reilumpi satsi siihen entisen päälle. Lumi kuitenkin sulanee pois, sillä loppuviikolle on luvannut lämpöasteita. Millään en raaskisi perennapenkkiä siistiä talvea varten, sillä näistä talventörröttäjistäkin on kovasti iloa. Ja ne kukkasipulitkin on vielä istuttamatta.

Pehmoinen ja kutittamaton kauluri

Tällaisen ihanan pehmoisen kaulurin neulaisin Hopeasäie Goldista. Tämä lanka on aivan ihanaa! Malli syntyi omasta päästä, mutta yhden mallikerran sitä neulottuani tajusin, että aika samanlaista pitsineuletta on tullut tehtyä ennenkin. Olisin halunnut laittaa puiset tai edes puisen näköiset napit, mutta en sellaisia tällä kertaa löytänyt. Ideana on, että kauluria voi pitää joko kaikki napit kiinni tai jättää alimmat auki.

Hopeasäie Gold 36 g, puikot 3,5

Stella Polaris lapsen kauluri

Suutarin lapsella ei ole kenkiä. Huomasin siis, että kuopukselta puuttuu kauluri! Pikaprojektina syntyi tällainen joustinneuleinen kauluri, joka on helppo pukea itse ja joka on riittävän väljä. 

Väljyyttä tarvitaan siksi, että kuopus on perinyt minulta inhan piirteen: emme kumpikaan pysty pitämään kiristäviä kauluksia ilman yökkimisreflektiä. Kaikenlaista outoutta sitä voi ihmisessä olla, mutta minkäs teet. Talvella olisi kiva käyttää ohuita neulepooloja, mutta hermot siinä vain menisi kaulusta kiskoessa. Lankaa meni vain 20 g, joten siitä saa vielä neulottua kaulurin itsellekin.

Lapsen kauluri, Hopeasäie Gold 20 g, puikot 3,5 ja 4

Mahtava kirppislöytö

Muutama viikko sitten näin kirpputorilla ison, kalalangasta virkatun päiväpeiton. Koska hintaa oli 60 euroa peitto jäi ostamatta. Mielessä se kuitenkin kummitteli harva se päivä; hintakaan ei enää tuntunut pahalta, kun totesin etten itse koskaan tule virkkaamaan noin suuritöistä peittoa. Tänään sitten kävin kirppiksellä ollen satavarma että peitto on jo myyty. Vaan eipä ollutkaan!

Aika näyttää päätyykö peitto mökille vai jääkö kotikäyttöön. Aikeissa on värjätä tämä jollain kivalla värillä. Massaa peitolla on 3,1 kg, joten monta rullaa lankaa siihen on kulunut.

Aikuisten kettukämmekkäät

Vihdoin sain valmiiksi nämä aikuisten Kettukämmekkäät. Ohje on siis tulossa, kun saan sen vain näpyteltyä ylös. Koska halusin pitää nämä yhtä simppeleinä kuin lapsen kämmekkäät, ei näissäkään ole peukalokiilaa tai -aukkoa eivätkä kämmen ja kämmenselkä ole erilaiset. Meitsille se on vaan etu, sillä viime talvenahan mie neuloin kaksi saman käden kirjoneulelapasta, vaikka mukamas noudatin ohjetta. En ole vieläkään saanut ostettua jalustaa, joten kuvat ovat vähän sitä sun tätä. Onneksi sain puijattua teinin kuvausmalliksi, saattoi olla viimeinen kerta ilman rahapalkkiota. ;)

Aikuisen Kettukämmekkäät, Regia Color 4-ply 24 g, puikot no 2,5

Laitoin näihin tuollasien pallukkakuvion yläosaan, lapsen mallissa sitä ei ole. Tosin jos olisin suunnitellut hieman tarkemmin etukäteen, olisin voinut kohdistaa kuvion pystysuunnassa keskelle kämmenosaa, jolloin sen olisi voinut jättää poiskin. Ehkä seuraavassa versiossa sitten? Ai että miksi suunnittelen seuraavaa versiota? Vaikka näistä tuli tosi nätit, lanka kutittaa. Yllättävää, sillä nämä tuntuvat ihan pehmoisilta. Harmittaa tosi paljon, mutta pitänee vain tehdä uudet jostain vauvalaatuisesta langasta.

On täällä neulottukin

Neulottukin on, mutta valmista ei ole tullut. Johtuiskohan se siitä, että on niin kovin monta projektia menossa samanaikaisesti? Vaikka keskeneräisten töiden esittelystä saattaa aiheutua paha karma, en malta silti olla esittelemättä suosikkiprojektiani eli aikuisten versiota Kettukämmekkäistä.

Ja viime jouluinen syklaami oli kaikessa hiljaisuudessa järjestänyt mulle yllätyksen. Vau. Pitää nyt yrittää malttaa olla kastelematta sitä kuoliaaksi. Toiveissa on että tuo samassa ruukussa kesän yli hengissä säilynyt minijoulutähtikin vielä kukkisi.

Tunnustus

Sain Villaviidakon Emmalta mainion tunnustuksen. Kiitos Emma!

 
Tunnustukseen liittyvät seuraavat säännöt:
1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen.
2. Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.
3. Kopioi Post it -lappu ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain Post it -lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.

Lähetän tunnustuksen eteenpäin seuraaviin mahtaviin blogeihin: Puuropata ja ompelukori, Kierot saumat, Käsistä karannut, Villavaara ja Kukikkaat kuosit.

Perunaloita

Viime viikonloppuna meillä oli ohjelmassa perunannosto. Lapsuudesta se muistuu mieleen eräänä konkreettisena merkkinä siitä, että kesä on edennyt syksyyn. Vaikka kaikki maatalon työt eivät olleet erityisen mieluisia, perunannosto oli jostain syystä kivaa. 

Tällä kertaa tämä puuha tapahtui hyvin pienessä mittakaavassa: siemenperunoita oli nimittäin kaksi. Mutta kahdenkin perunan kasvuprosessissa riitti lapselleni ihan riittävästi ihmeteltävää kesän mittaa. Ja olihan se omista potaateista tehty muusi tosi hyvää!

Foxy mittlets - Kettukämmekkäät

Nyt on joka paikka pullollaan metsäneläin-aiheisia tekstiilejä ja käsitöitä ja vaikka sun mitä, joten pitihän minunkin kokeilla osaisinko suunnitella jotain eläinaiheista. Näistä piti kyllä tulla kettulapaset eikä kettukämmekkäät, mutta lapsi halusi kämmekkäät. Seuraavaksi teen sitten ne lapaset. ;)

Foxy mittlets - Kettukämmekkäät, Florican jämiä, puikot no 3

p.s. Englanninkielinen versio Foxy Mittlets -ohjeesta nyt saatavilla Ravelryssä, suomenkielinenkin tulossa pikapuolin.

Pipa

Joka syksy etsin itselleni uuden pipomallin toivoen, että löytäisin sellaisen myssyn, joka on sopivan väljä ja joka myös pukee minua. Vielä en ole sellaista onnistunut löytämään, mutta melko lähelle pääsin tällä Veera Välimäen Pipalla, joka tosin on lapsen pipoksi tarkoitettu malli. 

Lanka eli teeteen Aurea ei ollut aivan nappivalinta, sillä piposta tuli jopa liiankin "lörppö". Lyhennettyjen kerrosten settejä tein vain kaksi, ja aloituksessa on 96 silmukkaa. Lankaa meni 72 grammaa, ja käytin puikkoja 3,5 ja 4. Tällä kertaa sekä sää että kuvausapulainen olivat suosiollisia. :)

 

Tuolta mie sen kukan löysin.

Miks tässä puussa ei kasva omenoita?

 

Tossut vauvalle

Sukuun syntyi pieni miehenalku, joten pitihän se tossut tehdä. Toivottavasti eivät ole liian söötit? Laitoin tuollaiset kellanruskeat vanhat miestenpaidan napit, jotta tossut eivät olisi liian tyttömäiset. Ohje löytyy Moda 4/2010 -lehdestä. Kiva malli siinä mielessä että tossut syntyvät nopeasti, mutta tossun muotoilussa pitää ohjetta lukea tarkasti. Eli ei ihan aivot narikassa voi näitä tikuttaa. 

Vauvantossut, koko 0/6 kk, Mandarin Classic n. 20 g, puikot no 4

Kapea pitsihuivi

Pitsimekon kaveriksi tein tällaisen kapean pitsihuivin samalla pitsineuleella kuin mitä mekon helmassa on. Se on suorakaiteen muotoinen ja kooltaan noin 15 cm x 165 cm. En sitten kuitenkaan sitä häissä käyttänyt, seuraavissa juhlissa sitten. :)

Kapea pitsihuivi Rowan Fine Lace -langasta, puikot no 4, langanmenekki olematon

Heppahöperön synttärilahja

Lähisuvussa vietetään synttäreitä, ja synttärisankarin äiti vihjasi, että tällä hetkellä sankarin suosikkieläin on hevonen. Minusta on mukava antaa jotain itse tehtyä - ette varmaan arvanneet. Koska koulu alkoi jo, penaali on varmaan jo käytössä, mutta kangaspussukalle luulisi olevan aina käyttöä. Kangas on löytö Eurokankaasta, tukevahkoa puuvillapolyesteria. Heppa-aiheisessa rasiassa on muistilappuja, kyniä ja kumeja ja sisäpuolella peili, sopii siis hyvin kaiken maailman aarteille, mitä nyt pikkutytöillä voi olla. Kortin tulostin itse netistä löytämästäni kuvasta. Huomenna pistän postiin, saa nähdä mitä saaja pitää lahjastaan.

Itse asiassa tämä on toinen versio pussukasta. Ensimmäinen oli näet varsinainen maanantaipussukka. Ompelin innoissani ajatukset vielä töissä kiinni. Kun pussi oli valmis, huomasin että kuvio on ylösalaisin molemmilla puolilla. Vähän kyllä harmitti, sillä olin laittanut siihen ruskeasta vinonauhasta nyöritkin. Toinen onnistui sitten paremmin, vain toisella puolella kangas on väärään suuntaan... 

Toivottavasti saaja ei ole niin tarkka kuin neiti 3,5-vee, jonka arvelin kelpuuttavan "ihanan heppapussin". Tuomio oli kuitenkin tyly: "Miks miun pussissa hepat on väärinpäin?" No mutta onneksi kangasta on vielä puolet jäljellä, enköhän saa siitä ainakin yhden kelvollisen pussin tehtyä.

Hääpuput

Huomenna sitten on ne kauan odotetut häät. Kiitos kovasti kehuista ja kannustuksesta, mekko päälle ja rinta rottingille! Pitää tosin tunnustaa että sen verran epärehellinen olin, että julkaisin vain ne "hoikat kuvat" ja jätin lihavat kuvat kansioon. ;)

Juu-u, enhän mie suinkaan yksin juhlimaan lähde, vaan perheenjäsenten lisäksi otan nämä veijarit mukaan. Vähän jännittää mitä hääpari niistä tykkää...

Uusi pitsimekkoni

Eilen sain valmiiksi pitsimekon, jei! Sen alkua esittelin jo eräässä huhtikuisessa postauksessani. Kuvat puhukoot puolestaan. Olen tosi tyytyväinen tähän lähes kaikilta osin kahteen kertaan neulomaani luomukseen ja erityisesti siihen että se on nyt valmis. :) Ohjetta olen noudattanut tuon pitsiosan verran, loput olen säveltänyt itse. 

Saattaa olla, että teen vielä jonkinlaisen rintaneulasysteemin etuosaa koristamaan. Lisäksi helma pitänee pingottaa kunnolla, jotta se näyttäisi vieläkin paremmalta. En tosin ole vielä satavarma laitanko tämän sinne häihin...

Pitsimekko, Rowan Fine Lace 100 g, pyöröt 4 ja 3,5

Pikkutytön Ida-huivi

Kesälomasta on noin puolet mennyt mökillä raataessa rentoutuessa, joten neulomiseen on jäänyt vähemmän aikaa kuin normikesänä. Jotain sentään on valmistunut eli pikkutytön Ida-huivi. Malli on omani ja siinä olisi vielä hieman parannettavaa... Muotoilin huivin siten, että se pysyy mukavasti pikkuisen kantajansa yllä. Muotoilu onnistui ihan hyvin, mutta reunuksen pitsiin en ole ihan tyytyväinen. 

Tuon violettisävyisen tico ticon olen saanut joskus lankavaihdossa. Se on ollut kovin riittoisaa eikä loppunut vieläkään. Ehkä siis samalla idealla vielä lapaset tai sukat tai myssy.

Tytön Ida-huivi, Lanett ja tico tico n. 80 g, puikot 3,5

Edit lisäsi pari kuvaa, joissa huivi on tyttäreni yllä.

Sukat keräykseen

Tällaiset tuli näistä lähes kahteen kertaan neulotuista sukista. Ajattelin lähettää ne Hyvän Mielen Sukat -keräykseen. Raitoja oli kiva neuloa.

Perussukat koko 38, Fabel ja Step 56 g, bambut 3

Arvonta toisaalla

Vyyhti ja Neulisti ovat täysin koukussa arvontoihin. Tällä kertaa palkintona ihanaa Ilun lankaa. Osallistua voi 30.6. klo 23.59 saakka. Osallistu sinäkin! *KLIK*

Viherpeukalo puuttuu

Minä en ollut silloin paikalla kun viherpeukaloita jaettiin. Jos jotain huonekasvia väitetään vaatimattomaksi ja helppohoitoiseksi, saan sen nitistettyä alle viikossa. Tyypillistä tälle mun puutarhaharrastukselle on myös se, etten välttämättä tunne kaikkia lajeja, vaikka olisin ne itse ostanut ja omin kätösin istuttanut. Tätäkin kasvia olen tänä vuonna koettanut tunnistaa. Oisko se kurjenpolvi vai mikä.

 

Jostain syystä pionit sentään kasvaa rehottavat kukkapenkissä joka vuosi, vaikka en niitä juuri hoidakaan. Yleensä kukinta saattuu harmittavasti juuri siihen aikaan kun olemme jossain reissussa. Muurahaisiakin niissä on joka vuosi, mutta en ole niitä poiskaan hätistellyt, kun ei niistä tunnu haittaa olevan.

Viime kesänä laitoin ekan erran kasvilaatikon ja siihen joitakin helppoja lajeja, kuten mysteerikaalin, valmiina taimina suoraan puutarhalta. Tänä vuonna kylvimme jopa ihan itse. Aika hienoa, näinköhän saamme näitä vielä maistellakin vai menevätkö ne parempiin suihin. Jos joku sattuisi tietämään onko kissankakasta hyötyä vai haittaa hyötypuutarhassa, otan tiedon kiitollisena vastaan.

Miau ja mau

Pakko oli saada jokin nopesti valmistuva käsityö. Bongasin Ravelystä suloisen kissa-aiheisen tiskirätin ohjeen ja eikun neulomaan.

Jostain syystä minä tunnun olevan meillä ainoa, jonka kädessä tiskirätti viihtyy. Onko muilla samanlaisia kokemuksia? 

Muiden perheenjäsenten käsissä tiskirättejä näkee meillä vain harvoin. Ajattelinkin ratkaista ongelman tekemällä kaikille omat nimikkorätit. Esikoiselle vaikkapa jalkapalloteemaa ja iskälle kala-aihetta. Tämä on kuopuksen oma rätti: niin mieluinen ettei sitä saa muut edes käyttää.

Kuopuksesta onkin tullut äidin luottoapuri mitä tulee kuvaushommiin. Hän halusi että rätti kuvataan nallefleecepeiton päällä. No mikäs siinä. :)

Tytön Flower Power -maihari

Ompelin kuopukselle takin, kaava Ottobre-lehden 1/2012 malli Butterfly Camouflage. Tällaisia kuvia saa kolmella rahalla...

Kolmen rahan kuvia

Sekä päälli- että vuorikangas heräteostoja Eurokankaan palakorista. Kuosikankaan on suunnitellut Michas Stoffecke. Myös tarvikkeet nappeineen päivineen samasta paikasta. Ohje oli selkeä, vaikka joka kerran takkia tehdessäni joudunkin miettimään mitä tarkoittaa "hihojen tanssiasento". Samoin en ole Pfaffilla kovin monia napinläpiä vielä ommellut, joten niitä piti muutaman kerran harjoitella.

Siimasoppaa

Tulin siihen tulokseen, että Lakefront Cardiganista on tosiaankin tulossa liian iso (hemmetti tätä kuulamörssärin kroppaa) ja että parempi purkaa tässä vaiheessa (kaksi senttiä kainaloiden alapuolella) kuin viisi senttiä myöhemmin. 

Innoissani purin muutamia kerroksia ja jotenkin ajattelin, että kaiken purkulangan saa suht helposti kerityksi sitten kerralla. Eipä saanut! Ihan tajuttomaan takkuun meni tämä Sekku - taidankin kutsua sitä tästä lähtien nimellä Takku. Vartin selvittelin tuota siimasoppaa ja sitten otin sakset. 

Takku langassa Noro Sekku

Toivottavasti tämän muutaman metrin lankamäärän puuttumista ei huomaa valmiin neuleen kuvioinnissa. Toisaalta aika epätasaista pintaa siitä olisi syntynyt, oli se sen verran kikkaraista ja pinnaltaan syheröistä.

11 kysymyksen haaste

Sain Missä neuloimme kerran -blogista haasteen. Tässä vastauksia 11 kysymykseen.

1. Mikä on mielestäsi maailman hurmaavin lanka?
Vaikea kysymys! Pidän monenlaisista langoista, ja jopa perussukkalanka kuten Fabel on tietyissä tapauksissa hurmaavaa. Hurmaava lanka ei kutita, ei veny, ei kutistu, eikä nukkaannu.

2. Kuka on lempineulesuunnittelijasi tai mikä taho julkaisee mielestäsi parhaat ohjeet?
Ei taida olla yhtä lempparia. Enkä kovin hyvin edes tunne neulesuunnittelijoita. Saattaa olla, että Kim Hargreaves on tuleva suosikkini.

3. Minkä värisiä neuleita kaappisi pursuavat?
Mustaa löytyy eniten. Omistan myös heleitä värejä: pinkkiä, violettia, vihreää, turkoosia...

4. Paljasta jokin ihastuttava tai omituinen käsitöihin liittyvä tapasi.
Neulon nurjan silmukaan omalla tavallani "kiepauttamalla". Valmis silmukka tulee väärä reuna edellä puikolle. Olen yrittänyt neuloa myös sillä oikealla tavalla, mutta se on niin paljon hitaampaa kuin lapsena oppimani väärä tapa. Niinpä olen jatkanut väärällä tavalla neulomista.

5. Millainen langanostaja olet? Halailetko kaupassa luksusvyyhtejä vai juoksetko alennuskerien perässä?
Vähän kumpaakin. Luksusvyyhtejä tulee osteltua mutta myös alennusmyynneistä hamstrattua. Pyrin ostamaan luonnonkuiduista tehtyjä lankoja.

6. Mikä on ensimmäinen valmistunut neuleesi?
Muistaakseni neuloin lapaset pikkusiskolleni eka- tai tokaluokalla. Peukalon molemmille puolille jäi hassut reiät, koska en osannut nostaa sivusta silmukoita.

7. Sulatko sateella? :)
En erityisesti pidä sateesta. Lämmin kesäsade tosin menettelee. Vastaus on siis että sulan. :)

8. Jollet kilkuttelisi puikkoja/koukkuja, mitä tekisit "säästyvällä" ajalla?
Varmaankin ompelisin enemmän.

9. Mikä supervoima sinulla olisi elämästäsi kertovassa sarjakuvassa?
Osaisin muuttaa itseni näkymättömäksi. Se olisi kätevää uhma- ja murrosikäisten lasten ja keski-ikäisen miehen kanssa elellessä.

10. Mitä ruokaa haluaisit päästä maistamaan, muttet koskaan ole saanut tilaisuutta kokeilla?
Ranskassa onnistuin olemaan syömättä etanoita. Kuopiolaisessa ravintolassa tosin saatoin syödä niitä alkupaloina. Mutta valkosipulietanat haluaisin maistaa, koska olen kuullut niitä kehuttavan.

11. Mikä sinulle on suurin haaste neuleprojekteissa? Vihaatko kantapäitä, tuskailetko pitsikaavioiden kanssa vai mikä tuottaa eniten päänvaivaa?
Ehdottomasti viimeistely! Nykyisin yritän valita malleja, joihin ei tule saumoja tai niitä tulee vain pari. Viime aikoina neuleista on tupannut tulemaan liian isoja, joten sovituskin voisi onnistua paremmin.

Ja sitten onkin itse keksimieni kysymysten vuoro. Koska kutsumme tätä haasteeksi, yritin saada niihin edes vähän haastetta. Osa Vyyhdin ja Neulistin kysymyksistä on mielestäni niin hyviä, että lähetän ne eteenpäin. :)

1. Mikä oli ensimmäinen neuletyösi?
2. Jos saisit valmistaa vain yhdenlaisia neuleita, olisiko työ pusero, sukat, kaulaliina vai jotain muuta?
3. Mistä langasta et missään nimessä haluaisi neuloa ja miksi?
4. Jollet kilkuttelisi puikkoja/koukkuja, mitä tekisit "säästyvällä" ajalla?
5. Pidätkö helteestä?
6. Monetko villasukat omistat?
7. Montako pitsihuivia normaali immeinen tarvitsee ja miksi?
8. Jos olisit eläin mikä olisit?
9. Pidätkö ruuanlaitosta vai ulkoistaisitko sen mieluusti jollekin muulle?
10. Harrastatko ristipistoja?
11. Mikä on viimeinen hankintasi käsityörintamalla?

Ja haaste menee seuraaviin blogeihin:
harmaata arkea
Heffiksen neuleet ja virkuut
kottby
Meemun elämää
Metsän keskeltä
Puuropata ja ompelukori
Prusiluskan väkerrykset
Simpuran supinat
Villavaara
Violettia ja villalankaa
villakeränen

Nappeja

Voitin vähän aikaa sitten Ravelryn arpajaisissa "pienen nappipaketin". Yllätys olikin melkoinen, kun postilootasta löytyi tällainen läjä nappeja. Näistä saa tarpeita ja ideoita moneen käsityöhön.

Vimmaista raitaa

Kun näin Sartsan blogissa samaa Stepiä kuin mitä itseltäni löytyy, piti lanka kaivaa esille. Ja kassos, löytyi myös valmis sukka. Muistikuva tuon langan ostotapahtumasta on hämärä, mutta sitä seurannut dialogi Blogimiehen kanssa meni jotenkin näin. 

- Aattelin, että tekisin siule sukat. Ostin tällaista lankaa, käviskö se?

- En tykkää, liian värikästä.

Piti siis muuttaa suunnitelmaa: sukat itselle. Mutta silmät sidottuina olen tainnut tikuttaa, eihän tällaista kantapäätä Erkkikään kestä katsella? Ja teräkin on hieman liian lyhyt. Ja mitenkä se tuo joustinkin on noin epätasaista? Taisi olla niin, että yritin ensin sellaista sileää vartta, joten lanka on kahdesti neulottua. Oma makukin on tällä välin tainnut muuttua, sillä onhan valmis sukka tosi värikäs ellei jopa räikeä.

Purkuun siis ja laimennetaan beigellä. Näyttää paljon paremmalta, ainakin minusta.

Joku raitavimma on vissiin nyt menossa. Lapselle kun on tulossa "lämmitin" Lanettista ja Tico Ticosta. Tico Ticon melko jyrkät värinvaihdot eivät tähän oikein nätisti taivu, mutta ajattelin hankkiutua jämäkerästä eroon.

Ja sitten on vielä tämä neuletakkiviritys Sekkusta, joka sekin on raidallinen. 

Koti- ja keittiöpsykologian perus- ja aineopintojen perusteella sanoisin, että tässä neuloja hakee hyväksi koettuja, seesteisiä ratkaisuja, jotka eivät yleensä tuota pettymyksiä ja joita voi neuloa aivot narikassa.