Neulekrapula

Minua on vaivannut neulekrapula. Tiedättehän tunteen, kun saa valmiiksi jonkin pitkään työnalla olleen, ison työn. Vähään aikaan ei huvita ryhtyä oikein mihinkään - eikä varsinkaan jatkaa mitään keskeneräistä. Aloitin neuloa huivia Sirdarin Soyasta, jota löysin alennuksesta eurolla kerä (oli siis pakko ostaa 10 kerää, ja myöhemmin vielä harmitella miksen ostanut toista satsia sitä-ei-niin-kivan-väristä, sillä olisihan sen voinut vaikka värjätä). Malli on aika yksinkertainen, alussa neulotaan sileää, joten se alkoi tuntua tylsältä, koska lankakin on yksiväristä pinkkiä. Varmuuden vuoksi aloitin eilen neuloa toista (!) huivia ohuemmasta liukuvärjätystä langasta, hauska nähdä kiinnostaako se työ tuota edellistä enemmän. 

* * *

Pikkuneidin perhepäivähoitaja jäi reilun viikon mittaisen hiihtoloman jälkeen kahden viikon sairauslomalle, joten Peppi on ollut varahoidossa kohta kolme viikkoa. Ensin hän oli varahoitoyksikössä, mutta on nyt ollut päiväkodin pienten ryhmässä puolitoista viikkoa. Alkuun hän vaikutti viihtyvän ihan hyvin, eikä  aamulla kotoa lähteminen tai hoitoon jääminen aiheuttaneet pahaa mieltä. Eilen aamulla hän kuitenkin ilmoitti (ensimmäistä kertaa  ikinä) jäävänsä mielummin kotiin leikkimään, ja tänä aamuna kyseli, pääseekö hän tänään hoitotädin luo. Kieltämättä me vanhemmatkin toivomme, että viimeiset päiväkotipäivät menevät ohi nopeasti. Heti alussa Pepille sattui siellä vahinko liukumäessä: hän oli kaatunut portaissa ja lyönyt poskensa aika pahasti, sillä siihen tuli kahden euron kokoinen mustelma. Näin maallikosta tässä päiväkodissa on aika villi ja vapaa meininki ulkoilussa (aktiivisuuspedagogiikkaa?), sillä ihan pienet lapsetkin leikkivät itsekseen ja saavat olla yksin esimerkiksi juuri liukumäessä. Ymmärrän kyllä, että kun lapsia on paljon, kaikkien kanssa ei voi olla, tai ettei ehdi niin tarkkaan katsoa mitä kullekin laitetaan ulos päälle.  Mutta silti oman hoitajan huolellinen hoiva vaikuttaa tämän jakson jälkeen yhä paremmalta. :)

* * *

Tämä viikko on ollut töissä aika raskas, melkein joka päivä on illalla ollut puolikuolleessa tilassa. Syy on tietysti oma, sillä viime perjantaina kävimme Miehen kanssa ulkona syömässä aivan mahtavan kolmen ruokalajin illallisen viinimenun kanssa Kielossa. Tulimme kotiin ennen kymmentä, mutta hoitaja oli laittanut Pepin  jo nukkumaan, joten oli mukava nauttia rauhallisesta hetkestä (ja parista konjakista). Nukkumaanmeno siis myöhästyi, ja seuraukset yltävät tänne asti. Vanhuus ei tule yksin! :)   

Esimieheni kengät ovat kokoa 42

Torstaina kävin kehityskeskustelun esimieheni kanssa ja nyt tiedän, että hänen kengännumeronsa on 42. Oma äitini opetti, ettei jalkoja saa pitää pöydällä. Joissakin kulttuureissa jalkojen nostaminen esille tulkitaan todella epäkunnoioittavaksi eleeksi. Esimieheni, joka on tunnettu rennosta tyylistään, piti nelikakkosilla sieviläisillä verhottuja jalkojaan pöydällä edessäni lähes koko reilun tunnin kestäneen keskustelun ajan. Välillä hänellä kaiken lisäksi oli vaikeuksia pysyä istuma-asennossa, vaan hän valui alaspäin, jolloin jalat ja pää olivat samalla tasolla. Ou jee. Tuntemukseni oli lähes sama, kuin jos esimies olisi näyttänyt keskisormeaan. 

Avauduin asiasta Facebookissa, jolloin eräs ystäväni ehdotti, että minun olisi pitänyt nostaa omat jalkani myös siihen pöydälle. Todellakin: ehkäpä pomo olisi silloin ymmärtänyt, ettei se kovin asiallista käytöstä ole. Jostain syystä kukaan kollegoistani ei asiaa mitenkään kommentoinut, mutta luulen, että hekin kiinnittävät asiaan seuraavan kerran huomiota pomon kanssa jutellessaan.

Pitsineulehuivi

Nyt se on sitten valmis! Katsoin tuolta vanhasta blogistani, että olen esitellyt tätä 1.3.2010 ikuisuusprojektina, jossa mallikertoja on valmiina muutama. Mutta nyt ymmärrän miksi näihin jää koukkuun: on se palkinto todellakin suuren vaivan arvoinen! Tavoittelin kuvaamisessa samaa ideaa kuin Villavaaran kauniissa lumihankikuvissa, mutta jostain syystä meidän pihastamme ei löytynyt helppopääsyisiä neitseellisiä hankia...

Drops pitsineulehuivi, Hjertegarn 200 g, pyöröt no 4

Tietenkään työllä ja tuskalla eräästä nettikaupasta löytämäni lisäkerä ei ollut samaa värjäyserää kuin ensimmäinen, mutta sen nyt arvasikin. Lankaa meni kaksi kerää, noin kolme metriä jäi yli. Reunuksessa tosin piti soveltaa, kun lanka ei olisi muuten riittänyt. Tyytyväinen olen tähän kuitenkin kaikin puolin, ja ehkä seuraavan uskallan tehdä ihan aitovillaisena: olen ymmärtänyt sen olevan haastavampi pingottaa. Tässä vielä kuva mallineuleesta.

Sen verran täytyy vielä kirjoittaa itselle muistiin, että pikkuneiti 2 vee 1 kk on ollut nyt kolme viikkoa käytännössä kuiva. Jo tammikuun alussa hänellä oli hyvä vaihe: silloin meni vain yksi vaippa päivässä. Sitten tuli taantuma flunssan myötä. Helmikuun alussa tilasin hänelle synttärilahjaksi kahdet kauniskuosiset harjoitteluhousut MannaMaalta, ja se osoittautui tosi hyväksi vedoksi. Olemme käyttäneet niitä  ja itse ompelemiani housuja sekä tavallisia Tuhinatuvan AIO-kestovaippoja, ja hoitopaikassakin on ollut pissattomia päiviä. Tuntuu todella hienolta, että Peppi näin aikaisin oppi kuivaksi, kun veljensä ei ollut tässä iässä yhtään kiinnostunut moisesta touhusta.

Nyt sitten pikkuisella on mahatauti. Täällä on ollut sitä tosi paljon liikkeellä syksystä lähtien, mutta olemme onnistuneet välttymään siltä. Nyt se sitten tuli, kiitos varahoitoyksikön, jossa Peppi oli koko viikon. Sanoinkin miehelleni, että onkohan yhtään kertaa käynyt niin, ettei sieltä joku pöpö tartu matkaan.

Hyvää naistenpäivää

Melkoisen pitkä radiohiljaisuus on näköään tässä blogissa vallinnut. Jotain pieniä käsitöitäkin on valmistunut, mutta ne ovat vain jääneet esittelemättä. Tarkoitukseni oli esitellä nyt Vilho-pipo ja Mussukka-kaulaliina, mutta täytyy tyytyä pelkkään kaulaliinaan, sillä Mies oli unohtanut pipon työpaikalle.

Mussukka-kaulaliina, Novita Puro n. 1 kerä, virkkuukoukku no 5

Kiitos kaimalle Villavaaraan huivinpingotusvinkistä. Pingotus vaikuttaa minusta sen verran vaativalta hommalta, että tällä kertaa tutkin ennen kuin hutkin. Jostain nimittäin luin miten työläs huivi oli mennyt ihan kamalaksi käyttökelvottomaksi mytyksi pingotusvaiheessa. Ensimmäistäni olen niin kauan jo neulonut, ja keskenkin se meinasi jäädä kun lanka loppui, joten nyt en aio enää möhliä. Muutama kerros vielä ja sitten huivi on pingotusta vaille valmis. Mitähän sitä sitten aloittaisi tekemään? Kohta kaksi ufoa valmistunut tänä vuonna, joten sitä voisi pari uutta työtä aloittaa, että tasapaino säilyy.