Pitsineulehuivi

Nyt se on sitten valmis! Katsoin tuolta vanhasta blogistani, että olen esitellyt tätä 1.3.2010 ikuisuusprojektina, jossa mallikertoja on valmiina muutama. Mutta nyt ymmärrän miksi näihin jää koukkuun: on se palkinto todellakin suuren vaivan arvoinen! Tavoittelin kuvaamisessa samaa ideaa kuin Villavaaran kauniissa lumihankikuvissa, mutta jostain syystä meidän pihastamme ei löytynyt helppopääsyisiä neitseellisiä hankia...

Drops pitsineulehuivi, Hjertegarn 200 g, pyöröt no 4

Tietenkään työllä ja tuskalla eräästä nettikaupasta löytämäni lisäkerä ei ollut samaa värjäyserää kuin ensimmäinen, mutta sen nyt arvasikin. Lankaa meni kaksi kerää, noin kolme metriä jäi yli. Reunuksessa tosin piti soveltaa, kun lanka ei olisi muuten riittänyt. Tyytyväinen olen tähän kuitenkin kaikin puolin, ja ehkä seuraavan uskallan tehdä ihan aitovillaisena: olen ymmärtänyt sen olevan haastavampi pingottaa. Tässä vielä kuva mallineuleesta.

Sen verran täytyy vielä kirjoittaa itselle muistiin, että pikkuneiti 2 vee 1 kk on ollut nyt kolme viikkoa käytännössä kuiva. Jo tammikuun alussa hänellä oli hyvä vaihe: silloin meni vain yksi vaippa päivässä. Sitten tuli taantuma flunssan myötä. Helmikuun alussa tilasin hänelle synttärilahjaksi kahdet kauniskuosiset harjoitteluhousut MannaMaalta, ja se osoittautui tosi hyväksi vedoksi. Olemme käyttäneet niitä  ja itse ompelemiani housuja sekä tavallisia Tuhinatuvan AIO-kestovaippoja, ja hoitopaikassakin on ollut pissattomia päiviä. Tuntuu todella hienolta, että Peppi näin aikaisin oppi kuivaksi, kun veljensä ei ollut tässä iässä yhtään kiinnostunut moisesta touhusta.

Nyt sitten pikkuisella on mahatauti. Täällä on ollut sitä tosi paljon liikkeellä syksystä lähtien, mutta olemme onnistuneet välttymään siltä. Nyt se sitten tuli, kiitos varahoitoyksikön, jossa Peppi oli koko viikon. Sanoinkin miehelleni, että onkohan yhtään kertaa käynyt niin, ettei sieltä joku pöpö tartu matkaan.