Torstaina kävin kehityskeskustelun esimieheni kanssa ja nyt tiedän, että hänen kengännumeronsa on 42. Oma äitini opetti, ettei jalkoja saa pitää pöydällä. Joissakin kulttuureissa jalkojen nostaminen esille tulkitaan todella epäkunnoioittavaksi eleeksi. Esimieheni, joka on tunnettu rennosta tyylistään, piti nelikakkosilla sieviläisillä verhottuja jalkojaan pöydällä edessäni lähes koko reilun tunnin kestäneen keskustelun ajan. Välillä hänellä kaiken lisäksi oli vaikeuksia pysyä istuma-asennossa, vaan hän valui alaspäin, jolloin jalat ja pää olivat samalla tasolla. Ou jee. Tuntemukseni oli lähes sama, kuin jos esimies olisi näyttänyt keskisormeaan.
Avauduin asiasta Facebookissa, jolloin eräs ystäväni ehdotti, että minun olisi pitänyt nostaa omat jalkani myös siihen pöydälle. Todellakin: ehkäpä pomo olisi silloin ymmärtänyt, ettei se kovin asiallista käytöstä ole. Jostain syystä kukaan kollegoistani ei asiaa mitenkään kommentoinut, mutta luulen, että hekin kiinnittävät asiaan seuraavan kerran huomiota pomon kanssa jutellessaan.
Joo, aika törkeää käytöstä ja nimenomaan halventavaa. :( Toivottavasti kyseessä on vain tollo, joka ei ymmärtänyt tekonsa aiheuttamaa paheksuntaa (sillä ikävämpi vaihtoehto olisi, että hän olisi tietoisesti seurauksista näin toiminut)! Ensi kerralla ne omatkin koivet sinne pöydälle tai huomautus asiasta!
VastaaPoistaEi voi olla todellista. Nauratti ihan hulvattomasti kuvitellessani miten pomo luisuu liki makuuasentoon... Olisi ollut pomon kehittämisen paikka siinä keskustelussa.
VastaaPoista