torstai 17. helmikuuta 2011

Naisasiaa

Varoitus! Ei sisällä neuleasiaa! :)

Työskentelen miesvaltaisella alalla ja välillä naisasianainen minussa nostaa päätään. Vaikka nykyisin naiset ovat lähes tasavertaisia miesten kanssa monissa asioissa, joskus tuntuu, että syitä epätasa-arvoiseen kohteluun löytyy myös meistä naisista.

Sivumennen juttelin erään naiskollegani kanssa siitä, että monilla alamme miesvoittoisilla työpaikoilla on naistoimintaa. Tuon toiminnan tarkoituksena lienee verkostuttaa naiset keskenään "yhdessä olemme vahvempia" -periaatteella - onhan miehilläkin saunailtoja ja muita hyväveli-verkostoja. Kollegani siihen, että joo, olisihan se ihan kiva vaikka järjestää säännölliset kahvittelutapaamiset ja vaikka tehdä tyttökalenteri. 

Mitä!!! Tyttökalenteri??? 

Melkein menin sanattomaksi. En oikein näe tyttökalenteria naisten ja miesten tasavertaista kohtelua edistävänä välineenä; ainakin se perinteinen muoto olisi minusta jopa sen vastainen. Huh huh. Toivottavasti tuo oli tarkoitettu vitsiksi, ja minä vain en ymmärtänyt. :)

Jokin aika sitten työpaikallani tehtiin työhyvinvointia selvittävä kysely. Eräs kyselyn lukuisista väitteistä koski naisten ja miesten uralla etenemisen mahdollisuuksia. Meidän yksikkömme erottui edukseen tämän väittämän osalta, sillä enemmistö vastaajista oli sitä mieltä, että mahdollisuudet ovat yhdenvertaiset. Tosin enemmistö vastaajista oli miehiä...

keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Yskää ja elämää

Pikkulikka on vaihteeksi yskässä. Kuumetta ei onneksi ole ollut, mitä nyt lämpö on ollut vähän koholla maanantaina ja tänä aamuna. Koko hoitopaikan porukka hoitaja mukaan lukien on sairaana. Olen siis ollut kotona koko alkuviikon: päiväunien ajat tehnyt työjuttuja ja osallistunut kahteen kokoukseen puhelimitse.
 
Entisen työkaverini kanssa naimisissa oleva nykyinen työkaverini sai poikavauvan toissaviikolla, joten neuloin junasukat pienelle ihmisen alulle. Yritin noudattaa ohjetta, mutta pieniä poikkeuksia löytyy. Suurin on se, että neuloin paksummasta langasta suuremmilla puikoilla, joten silmukkamäärän vähensin 36 silmukkaan. Nämä ovat ensimmäiset junasukkani, ja vähän epäilytti tuo kantalapun jälkeisten kavennusten puuttuminen (kai näille on nimikin), mutta mallineule onneksi teki sukan muodon kuten sen suunnittelija lienee ajatellutkin. 

Junasukat, Vuorelman JuhlaVeto 39 g, sukkikset no 3


Surullista on, että samoihin aikoihin kuulin entisen opiskelu- ja työkaverini menehtyneen sairaskohtaukseen. Hän oli erikoinen persoona, mutta omalla tavallaan herttainen - jos mies nyt voi olla herttainen. Tuntui siis koskettavalta kuulla hänen elämänsä päättyneen, vaikka emme viime vuosina kovin usein tavanneetkaan tai olleet muuten yhteyksissä. En siis edes tiedä oliko hänellä omaa perhettä, mutta osanottoni hänen vanhemmilleen.

tiistai 1. helmikuuta 2011

Et komentele minnuu

"Et komentele minnuu - ei minnuu kiinnostakaan", sanoi pikkuneiti melkein-kaksi-vee eräänä iltana, kun ei meinannut uni tulla silmään, ja komensin pistämään suun kiinni ja pään tyynyyn. Aika uskomattomia fraaseja pulppuaa neidin suusta, olisiko esimurkkuikäisellä isoveljellä jotain tekemistä asian kanssa?

Käväisimme viikonloppuna Kuopiossa. Kesäisellä Helsingin reissulla saimme ilmaisen hotelliyön, joten olimme ihan yökylässä. Minua pienikin ympäristönmuutos yleensä piristää suuresti, ja niin kävi nytkin. Tarkoitus oli katsella alennusmyyntejä, mutta minun kohdaltani tuli ns. halpa reissu; en ostanut kuin pari toppia neuleiden alla pidettäväksi. Mies sentään osti uuden hienon kellon, mikä olisi ollut minulle hyvä peruste esimerkiksi lankavaraston kartuttamiseen. Muttamutta: minullahan on menossa se varaston pienennysprojekti, joten langat saivat tällä kertaa jäädä.

Aloitin töissä haasteellisen kirjoitusprojektin tammikuun alussa. Lupauduimme ennen joulua kirjoittamaan luvun erääseen englanninkieliseen käsikirjaan. Päävastuu kirjoitustyössä on minun, ja koska aihe on minulle aika uusi, on työ tuntunut välillä takkuiselta. Mutta nyt olen onneksi jo päässyt asiaan riittävästi sisälle, joten tekstiäkin on alkanut syntyä. Ja neulomiseenkin on pystynyt paremmin keskittymään iltaisin.

Jokin aika sitten tilasin lisää lankaa tähän pitsineulehuiviin, jota onkin ollut yllättävän mukava neuloa. Huivi alkaa olla viittä vaille valmis. Tämä on ensimmäinen pitsineulehuivini ohuesta langasta, joten pingotusta varten otan vastaan hyviä vinkkejä. Väri ei tunnu erityisen mieluiselta näin kevättä kohti mentäessä, vaan kirkkaita värejä tekisi mieli pukea ylleen.