Lintilla

Lintilla on ihanan röyhelöinen ja helposti kaulalle asettuva Martina Behmin suunnittelema huivi. Casbah oli siihen täydellinen valinta. Olen käyttänyt sitä töissä sisähuivina, sillä onnistuin saamaan jonkin flunssanpoikasen, joten kaulan, niskan ja hartioiden lämpimänä pitäminen tuntui hyvältä idealta. Ei muuten kutita yhtään!

Lintilla, Handmaiden Fine Yarn Casbah Sock Amethyst 115 g, pyöröpuikko 4

Ei sitten puhuta siitä, että onnistuin sössimään huivin aloituksen, ja siitä tuli todella persoonallisen näköinen. Eipä sitä tuossa onneksi huomaa. Vanhemmiten sitä on tullut itselleen armollisemmaksi, joka virheestä ei jaksa välittää. Olisi kiva kuulla, miten sinä suhtaudut neulomiisi virheisiin. Puratko aina vai annatko olla?

Outlined

Kyllä, totta se on, nimittäin toinen postaus viikon sisällä. Tämä ihana Suvi Simolan suunnittelema Outlined-pusero valmistui muutama päivä sitten.

Outlined, koko 38, Wollmeise Merino DK Magnolie Light 430 g, tehosteisiin sekoitelankaa 25 g, puikot 4,5

Outlined oli mielestäni tosi kiva neuloa. Se aloitetaan olkapäiltä, ja hihat valmistuvat samalla. Kun hihat ovat valmiit, etu- ja takakappale yhdistetään ja sitten vain posotellaan kohti helmaa. Malli ei ole aivan suora, vaan siinä on lyhennettyjä kerroksia sekä ylä- että alaosassa. 

Pääntie ja hihansuut viimeistellään kauniilla vaakasuoralla palmikolla. Minä tosin tein hihansuut virkkaamalla, mutta voi olla että teen niihin tuon palmikon myöhemmin. 

Pääväriä meni tasan kaksi vyyhteä. Jostain ohuemmasta langasta tästä olisi tullut toki laskeutuvampi, mutta aika tuli kiva tästäkin langasta.

Vuorela-sukat

Pääsin neulomaan näitä ihania Vuorela-sukkia. Istuvat kuin hansikas, näyttävät kivoilta, ja kivä näitä oli neuloakin. Sen verran harhauduin ohjeesta, että mulla on varren takaosa kokonaan joustinneuletta, vaikka osa siitä olisi pitänyt olla tuota kuvioneuletta. Ja toisethan on jo puikoilla.

Vuorelat, koko 39-40, Step Classic 70 g, pyöröpuikko ja sukkikset 2,5

Mihin sie tarviit villahuivia kesällä?

Toukokuun lopussa tarjoutui tilaisuus ostaa Kraftin lankoja. Tyttäreni valitsi minulle kaksi sukkavahvuista vyyhtiä: kauniin keltaisen ja monivärisen ruskean. Keltaisesta tein pienen huivin, ruskea odottelee vielä Visiota. Mihin sie tarviit villahuivia kesällä, kysyi tyttäreni kun aloitin huivin. Enpä silloin kesäkuun alun helteillä tätä neuloessani arvannut kuinka tarpeellinen se parin viikon kuluttua onkaan.

Positive Thoughts #1 on selkeä ja hyvin kirjoitettu huivimalli. Ihan aivoton se ei kuitenkaan ollut kuvioiden vaihtumiskohdissa, pitsineuleet kun eivät suoraan "nouse" edellisestä neulekuviosta kuten monesti tapahtuu. Ohje sisältää neulomani pienemmän version lisäksi suuremman huivin ohjeen. Suurempaan huiviin tehdään käytännössä vain enemmän mallineulekuvioiden toistoja.

Positive Thoughts #1, Kraft Hand-Dyed Bluefaced Leicester, Amber (Trials-and-Errors) 96 g, pyöröpuikko 4,5

Ihana huivi tästä muuten tuli, mutta reuna kaipaa vielä jotain erikoiskäsittelyä, koska sillä on taipumusta rullautua. Suuremmat puikot ja rivakampi pingotus olisi tehnyt huivista hieman suuremman, nyt tämä on sellainen näppärä pikkuhuivi, jota voi käyttää ehkäpä takin alla kaulaliinan tapaan. Lanka oli miellyttävää neuloa ja väri hehkuva. Minulle onkin tullut outo ajatus keltaisesta villatakista, vaikken keltaisia vaatteita yleensä käytäkään.

Helleasu ja mitä sitten tapahtui

Joskus kevättalvella minut kutsuttiin valmistelemaan vauvalahjaa Villaviidakon Emmalle. Lähdin ilomielin mukaan, sillä Emma on vanhin blogiystäväni. Kevät kului ja jossain vaiheessa huomasin, että Neulisti esittelee tekemäänsä vauvalahjaa blogissaan. Kääk! Olin siis pudonnut viestiketjusta, ja minun lahjani oli vielä tekemättäkin, sillä kukaan ei hoputtanut. :) 

Äkkiä saumuri ja hempeimmät trikoot esille! Alkukesä oli säiden puolesta lämmin, joten päätin ommella helleasun.

Vauvan asu n. 65 cm, Ottobre Design 3/2014

 

Tämä ratkaisu osoittautui pian aivan vääräksi, sillä asun ompelun jälkeen lämpötila on ollut pääosin 10 asteen tuntumassa. Yritin kompensoida tekemääni koleiden säiden manausta neulomalla villatakin ystävälleni. Se valmistui eilen, joten eiköhän ensi viikko ole sitten sitä hellettä.

Medaljonki-bolero

Pitemmän aikaa olen jo kaipaillut juhlamekon kanssa käytettävää lyhyttä neulejakkua tai boleroa. Tällä päätin olla fiksu ja neuloa boleron jo nyt, vaikka ainoat tiedossa olevat juhlat ovat vasta syksyllä. Jospa tällä kertaa välttäisin se viime hetken paniikin.

Ostin taannoin kanssaneulojalta kaunista silkkisekoitelankaa, ja kun näin tämän medaljonki-pitsireunaisen boleron Ravelryssä, päätin pistää sen puikoille. Varsin simppeli malli oli joutuisa neuloa ja tuo lanka on aivan ihanaa. Harmi ettei sen hillitty kiilto välity kuvissa.

Medallion-Edged Shrug, koko 38½, Latiniun ex Machina Silky BFL Sock Sterling 156 g, puikot 3,0

Malli on melko suora eikä sisällä rintamuotoiluja, joten sen istuvuus ei nyt aivan täydellinen, vaikka tuo koko on mulle just sopiva. Mutta neule laskeutuu kauniisti, joten istuvuudesta viis.

 

Bello Bello!

Neuloin Joji Locatellin Bellon Louhittaren Loulan Väinämöisestä. Harvoin olen ollut näin tyytyväinen lopputulokseen kuin tämän puseron tapauksessa. Vaikka vyötärön kohdalla löytyi langan värijuoksujen rytmi sekään ei haittaa! Melkein jopa toivon, että tulee viileä kesä ja tälle on paljon käyttöä. No en oikeesti toivo, minä olen enemmänkin helleihminen.

Bello, koko L, Väinämöinen värissä Munakoiso 258 g, puikot 3,25 ja 3

Ohje on hyvin kirjoitettu ja sitä on helppo seurata. Vaikka Bello on melko yksinkertainen, on siinä kuitenkin aina jotain menossa, jotta mielenkiinto pysyy neuloessa yllä. Noudatin ohjetta melko tarkasti, vyötärömuotoilun aloitin pari senttiä aiemmin ja lantiolevennyksiä tein yhden ylimääräisen setin. Hihoissakin taitaa olla vähän enemmän kainalosilmukoita kuin ohjeessa. Sanoinko jo, että tykkään tästä tosi paljon? Väinämöisestä tuli samalla eräs suosikkilankani.

 

Punainen Myyrä ja Ihana Tähkä

Viime kesänä pääsin testineulomaan uuden lastenneulekirjan Tähkä, Keiju ja Taikasauva malleja. Neuloin siis Myyrä-villahaalarin ja Tähkä-neuletakin. 

Lapsi sai valita Myyrä-haalarin värin, joten siitä tuli punainen. Sain sentään neuvoteltua pipariraidat hihoihin ja lahkeisiin, jotta neuloessa mielenkiinto säilyisi. Haalari on kyllä mainio, saumaton ja vetoketjulla varustettu. Ohje on hyvin kirjoitettu, ja luulenpa, että teen sillä toisenkin haalarin ensi talvea varten, jos vain ehdin. Tai ehkäpä neulon jumpsuit-tyylisen haalarin oloasuksi jostain villasekoitelangasta. Tämä talvi olikin kummallinen, sillä kovia pakkasia ei juuri ollut, joten tosi lämpimälle haalarille ei ollut usein tarvetta.

Myyrä-villahaalari, vartalosta lyhennetty 130 cm, Gjestal Maija 406 g, puikot 3 ja 3,5

Tähkä-neuletakin tein Savonlinnasta ostamastani pässinpökkimästä villalangasta. Tämäkin malli on saumaton, mikä on loistava juttu sekä käytttömukavuuden että viimeistelyn helppouden kannalta. 

Hihat neulotaan tässä olkapäältä alkaen paikoilleen. En ole sataprosenttisen tyytyväinen niiden ulkonäköön, aika vaikea poimia silmukat siten, että aloituskohdasta tulee siisti. Aikaisemmin en ollut tällaisia hihoja neulonutkaan.

Tähkä-neuletakki, 120 cm, 335 g, puikot 4

Näissä kuvissa takki on vähän pinkeä, sillä se on puettu villahaalarin päälle (en uskaltanut ehdottaa mallille vaatteiden vaihtoa siinä pelossa, etten saisi lainkaan kuvia). Takki on kuitenkin kauniisti istuva hartioista ja sopivan väljä helmasta.

Tällä ohjeella tulisi kiva pyhäjakku jostain vähän vähemmän rouheasta langasta. Mallista on saatavilla myös aikuisten koot.

Light Trails

Sain viimein vähän isomman neuleen valmiiksi eli Suvi Simolan suunnitteleman Light Trails -puseron. Hauska nimi siinä mielessä, että sen voi suomentaa joko valojuovaksi tai kevyeksi poluksi. Hauska tätä oli neuloakin siihen asti, kunnes alkoi tuo helman suora osuus. Tuntui että se kesti ja kesti. Lopputulos on kyllä vaivan arvoinen. Viime metreillä (huomaa hauskahko sanaleikki) loppui lanka eli sitä kolmatta korkkaamatonta vyyhtiä ei ollutkaan. Otin siis Abigail-villatakin ja purin sen reunuksen. Pitänee neuloa siihen uusi ja jatkaa samalla helmaa kymmenisen senttiä.

Light Trails, koko 38, Wollmeise Twin Magnolie Dark 355 g, puikot 3,5 ja 3

Ja taas on sitten kuvat stailaamattomia, kiitosta vaan Minnalle kannustuksesta tällä valitsemallani tiellä. Tukan sentään kampasin ja letitin, mutta alkuperäinen tarkoitus oli ottaa kuvat pipo päässä, joten tyyli on sitten sen mukainen.

Kuvat on muuten otettu kotimme lähellä olevan oppilaitoksen piharakennuksen katoksen alla, ulkona siis. Olishan se kiva joskus vähän eksoottisempiakin otoksia ottaa, mutta kummasti just tuohon aikaan noin 90 prosenttia naapureista oli päättänyt lähteä liikkeelle. Yritin sitten näyttää siltä, etten ole tekemässä mitään outoa, kuten kuvaamassa itseäni. Vaikka ei kai se niin kovin tavatonta nykyään ole.

Keraamisii kukkasii

Tein toisenkin kaulurin, siis sen mikä näkyy edellisen postauksen taustalla. Sain lahjaksi Wollmeisen DK:ta yhden vyyhdin, ja tämä vaikutti sopivalta projektilta langalle. Lanka ei mennyt ihan kokonaan, pieni kerä jäi jäljelle. Tästä tuli kyllä aika ihana. Tämä yltää kahdesti kaulan ympäri, mutta minusta on malli nätimpi yksinkertaisena. Asetteluun voi käyttää vaikka neulaa.

Ceramic Flowers, Wollmeise DK Oohm 175 g, pyöröpuikko 4,5

Piparii piparii

Neuloin tällaisen piparikuvioisen kaulurin jämälangoista, pääosin taisivat olla Jannea ja Seiskaveikkaa. Jotenkin vain tuo kuvio on niin koukuttava! Kuva on jälleen ottajansa näköinen. Nimimerkillä toinen kauluri odottaa kuvausvuoroaan puskassa. :)

Piparikauluri, Seiskaveikka ja Janne 134 g, pyöröpuikko no 4

Hassu hattu

Tarvitsin löysän ja kutittamattoman myssyn, jonka voi vetää päähän ilman että tukka pahemmin menee sekaisin tai sähköistyy hulluna pipo riisuttaessa. Lankalaatikosta löytyi heräteostoksena hankittua höpsöä lankaa, jossa muuten on 44 % villaa.

Hieman muokattu Thorpe, Katia Bolivia 70 g, puikot 6

Samalla pääsin testaamaan juuri ostamaani tupsukehikkoa. Tähän saakka tupsujen teko on ollut minulle melkoista tervanjuontia. Yleensä se on kaatunut siihen, etten ole löytänyt kotoa sopivaa pahvia, ja lopputuloskin on ollut säälittävän ja naurettavan väliltä. Mutta nyt tupsujen teko sujuu kuin tanssi, vai mitä sanotte tästä? 

Reunukseen asti pipo noudattaa ohjetta, mutta loppu on omasta päästä. Ohjeen mukaisesti tässä ei olisi tupsua mutta olisi korvaläpät. Minä tein piposta kuitekin kauttaaltaan takaa pidemmän, sillä niskakin kaipaa lämmikettä. Lisäksi tein tuollaiset hassut lärpäkkeet. Saattaa olla, että teen samalla mallilla toisen, vuoritetun version.

Treppenviertel-sukat

Kollega täyttää pyöreitä vuosia, joten tuumasimme, että jokin pieni muistaminen olisi kiva. "Minähän voisin neuloa vaikka sukat", kuulin sanovani. 

Tämä Treppenviertel-sukkien ohje oli ollut jonossa jo jonkin aikaa, ja sopivan värikästä lankaakin löytyi varastosta. Kerin tuon langan pahimman kaamoksen aikaan, jolloin nuo värierot eivät oikein meinanneet keinovalossa edes näkyä. Luonnonvalossa ja salamalla valaistuna raidat erottuvat kyllä vähän liiankin hyvin minun makuuni. Aika kivasti kuitenkin tuo malli ja lanka svengaa yhteen.

Treppenviertel-sukat, koko 43-44, Wollmeise Twin Pfefferminzprinze 114g, puikot 2,5

Swantsit

Tarvitseeko sitä nyt edes ääneen sanoa, että hullaannuin täysin blogeissa näkemistäni swantseista eli villapuserosta tuunatuista villahousuista?

 

Swants-tutoriaaleja löytyy esimerkiksi westknitsiltä ja laivakissalta. Projektista viisastuneena tohdin antaa muutaman vinkin, jotka aion itsekin huomioida seuraavien swantsien ompelussa.

1. Villapaidan pitää olla oikeasti isoa miesten kokoa. Ellet halua baggy-tyylisiä swantseja kuten minun ovat tai capripituisia swantseja kesäkäyttöön.

2. Varmista, että villapaita on ehjä ennen kuin aloitat. Tai että reiät ja paikatut kohdat sijaitsevat sellaisissa kohdissa, jotka eivät tule näkyville.

3. Testaa, että villapaidan materiaali ei kutita, jos aiot käyttää swantseja paljasta ihoa vasten.

Mulla ei tietenkään ole Yhtään Paria Näihin Sopivia Tossuja. Ehkä tuollaiset esikoisen tietämättään lainaamien tennareiden tyyppiset, mutta vaaleat tossut olisivat kivat. Kuvista muuten näkyy, ettei täällä ole yhtään lunta, vaikka on loppiainen. Lämpötilakin on nollan tuntumassa. Voisihan tuo oikea talvi jo tulla, eihän näille superlämpimille housuille muuten ole mitään tarvetta.

Villapaidan lyhyistä hihoista johtuen swantseista tyli baggy-tyyliset