Villatakki Primaverasta

Yksi ikuisuusprojekteistani valmistui tänään. En edes muista milloin olen tämän villatakin aloittanut, mutta siitä täytyy yli kaksi vuotta. Malli on muistaakseni Modasta: alunperin se on Noron ja tehty jollekin Noron omalle langalle. Muuten takki oli valmis, mutta napit puuttuivat (ylläri pylläri). Lisäksi olin viimeistellyt avoimet reunat kiintein silmukoin, mutta siitä huolimatta reunat käpristyivät. Purin nyt virkkauksen pois ja neuloin tilalle pari kerrosta 1o 1n -joustinta. Näyttäisi toimivan ainakin paremmin kuin ne kiinteät silmukat.

Villatakki M-koko, TeeTee Primavera 420 g, puikot no 4

Ja minä kun luulin, että oman pään kuvaaminen on vaikeaa, mutta tämä vasta vaikeaa olikin! Onneksi digikuvauksessa ei tarvitse säästää filmiä...

Poo poo possi

Uudelle kännylle piti saada suojapussi. Tästä Dropsin Parisista piti tulla hawaii-tyylinen kesäpusero viime kesäksi, mutta usko valmistumiseen loppui kesken ja purkuun meni. Lankaa oli yllättävän hyvä virkatakin, vaikka se on löyhäkierteistä puuvillaa. Pussista tosin taisi tulla proto; kuviot eivät oikein miellytä silmää, kun suunnittelin ne tuossa matkan varrella.

Kännypussi Drops Paris, virkkuukoukku no 4

Äly hoi, blondi

Minäkin siirryin älypuhelinaikaan. Siirtymisestä tosin oli äly kaukana, etten sanoisi että hukassa. Oikea tosielämän blondivitsi.

Uusi känny on minulle uutta merkkiä, ja en heti tajunnut minne sim-kortti laitetaan (sille on oma pikku kolo jonne se pujotetaan). Selvitin asiakaspalvelusta miten saan uuden kortin ja kävin sen liikkeestä hakemassa. Sitten kotona huomasin, että se vanha kortti olisi sittenkin käynyt, mutta eihän se enää toiminut! Eikun uutta korttia hakemaan seuraavana päivänä. Nyt puhelin  onneksi toimii, mutta oli siinä aikamoinen homma siirtää numerot vanhalta sim-kortilta uudelle. Samalla tosin tuli siivottua luettelo numeroista, joiden omistajasta ei ollut enää mitään muistikuvaa. 

Onneksi tänään sain diagnosoitua kitaravahvistimen vian olevan muuntajassa eikä itse vahvistimessa, joten ehkä kaikki toivo ei ole vielä menetetty (kadonneen) älyn suhteen.

* * *

Innostuin neulomaan tätä Dropsin neuletakkia. Tosin tuolla sivuilla se ei minusta näytä läheskään yhtä kivalta kuin Sukkalandiassa. Nyt on viisi neliötä valmiina. Samasta vihreäsävyisestä Fabelista neuloin pikkutyttärelleni ensimmäisen villapuvun, ja lankaa jäi neljä kokonaista kerää yli. Se ei tietenkään takkiin riitä, mutta harkitsen vielä teenkö liivin ohjetta muokaten vai ostanko lisää lankaa jotta saan ne hihatkin tehtyä. 

Vuoden ensimmäinen neule

Vuoden 2011 ensimmäinen neuleeni valmistui viikonloppuna. Lupasin näet itselleni, että pienennän lankavarastojani. Suurimman osan seiskaveikoista myin pois niiden aiheuttaman kutinan vuoksi, mutta keltaista ja liukuvärjättyä punaista löytyi yksien lapasten tarvitsema määrä, eikä ihan kaikki mennytkään.

Naisen lapaset, Seiskaveikka 77 g, bambusukkikset 3,5

Ohje on Prismasta löytämästäni neulelehdestä love of knitting, jolla on näköään nettisivutkin *klik*. En ole vielä ehtinyt tsekkaamaan mitä kaikkea tuolta löytyy.

Snyn viimeinen paketti

Tänään hain postista Sny syksy 2010 kierroksen viimeisen paketin. Kaikki oli siis kunnossa eikä Itella ollut hukannut pakettiani. Paketista löytyi iso valikoima silmukkamerkkejä ja neuleystäväni itse neuloma huivi.

Tämä huivikuva on varmasti huonoin koskaan ottamani neulekuva, yritän ottaa myöhemmin uuden. Ystäväkseni paljastui Saila, jonka blogi löytyy täältä *klik* ja helmipuikko-verkkokauppa täältä *klik klik*. Saila oli siis itse tehnyt tuon  aiemmin saamani kerroslaskurirannekorun. Kiitos oikein paljon paketeista, olit nähnyt kovasti vaivaa, ja kaikki paketit olivat sisällöltään erilaisia mutta silti mieluisia. Kurkkasin jo blogiisi ja linkitän sen samantien omiin suosikkeihini. Onneksi muissa blogipalveluissa olevien blogien linkitys on mahdollista Bloggerissa, muuten jäisi moni kiva blogi seuraamatta.

Loppiaiskuulumisia

Olen kovasti odotellut Sny syksy 2010:n viimeistä eli joulukuun pakettia. Ei ole vielä saapunut perille, lieköhän paketille tai sen lähettäjälle sattunut jotain. Toivottavasti ei!

Toisenlaisen muistamisen sain kollegaltani, jota vähän autoin erään tekstin viimeistelyn kanssa ennen joulua. Hämmentävä lahja, heti iski suomalaiseen tyyliin itsekritiikki päälle siitä, että olikohan apuni todellakin näin arvokasta. Ilmeisesti kollegastani se oli.

Pikkuneidille nousi maantantaina hoidossa äkisti kuume, 38,5 astetta, joten olen ollut kotona tiistaista lähtien. Kuume laski seuraavana päivänä, mutta koska Pepillä oli todella pahanhajuinen hengitys ja tukkoinen nenä, käytimme häntä lääkärissä keskiviikkona. Lääkäri totesi märkäisen nuhan ja määräsi lääkekuurin ja nenävoidetta. Nyt on sitten tytön olo jo paljon parempi. Tavallista väsyneempi hän tosin on ollut, johtuneeko sitten tuosta lääkkeestä vai mistä.

Eilen leivoin pitkästä aikaa pullaa: bostonkakun eli "jättikokoisen kaloripommin", kuten mieheni sitä nimitti. Kerrankin taikina kohosi hyvin!

Lomaterveiset

Lomaterveiset sieltä, missä aurinko paistaa lähes aina ja lämmintä riittää eli Kanariansaarilta! Olimme löhölomalla, jonka minäkin vietin ilman puikkoja tai koukkuja.Tässä kirjoituksessa ei siis sanaakaan neulomuksista...

Lentomatkat menivät yllättävän mukavasti, vaikka eihän se kovin rentouttavaa ole matkata 15-kiloinen lapsi sylissä noin seitsemän tunnin matkaa. Menomatkan mieleenjäävin tapahtuma oli, kun pikkuneidille iski paha kakkoshätä, ja hän itkien vaati päästä vessaan. Tähän purserin piti pyytää lupa kapteenilta, joka oli juuri ilmoittanut turbulenssista. Onneksi lupa saatiin! Turbulenssi ei edes ollut paha, ja se oli itse asiassa jo ohi, kun viimein pääsimme vessaan (vaati näet hieman suosuttelua tuo kapteenille puhelun ottaminen).

Saavuimme perille hotelliin torstaina yhden aikaan yöllä eli Suomen aikaa kolmelta, joten torstaipäivä meni lepäillessä. Ensimmäinen allasbaarissa tarjottu aamiainen oli kyllä aikamoinen elämys ja tosiaankin poikkeus arkirutiineihin. Perjantaina eli jouluaattona kävelimme rantaa pitkin viereiselle rannalle, jota oli kehuttu kovasti matkaesitteissä ja oppaan taholta.

Itse asiassa ranta on keinotekoinen, ja reitti sinne melkeinpä yhtä hieno kuin itse ranta.

Pääasiassa matkamme koostui uimisesta ja auringon lämmöstä nauttimisesta. Erityisesti minä nautin siitä, ettei tarvinnut huolehtia ruuanlaitosta. Esikoinen ui ja pelasi monta tuntia joka päivä hotellin uima-altaassa ja sai myös uusia kavereita.

Kulttuuria matkamme ei sisältänyt, jos siksi ei lasketa paria lasilllista ranskalaista punaviiniä tai lentomatkoja yli 200 savolaisen kanssa. :) Tässä vielä näkymä huoneistomme parvekkeelta.

Eräänä päivänä kävimme valas/delfiiniristeilyllä, ja näimme paljon suloisia delfiinejä. Niistä oli vaikea ottaa valokuvia, mutta videoklippejä sentään onnistuin kuvaamaan. Ehkäpä niistä saa poimittua pari mukavaa stil-kuvaa jotakin neulepostausta piristämään.

Päivisin lämpötila kipusi noin 23 asteeseen, ja vain yhtenä päivänä oli pilvistä. Palatessamme Kuopion lentoasemalle pakkasta oli -16 astetta, tuntui muuten aika vilpoisalta. :)