Mariskat

Pitkästä aikaa neuloin lapaset, ja jopa ihan itselle. Eilen tein -blogissa näin ihanan värikkäät Marisukat, ja idea oli minusta niin mahtava, että sovelsin sitä näihin jämänöttöslapasiin. En suunnitellut raitoja enkä värejä etukäteen, pistelin vain menemään. Hauskaa oli ja lapasistakin tuli kivat ja erityisesti lämpimät.

Mariskat, samanvahvuuksisia jämälankoja 70 g, puikot 3,5

Raidoista löytyy ainakin Jannea ja Seiskaveikkaa, ja ehkä Vuorelman Vetoa. Keltainen on hieman ohuempaa kuin nuo muut, mutta hyvin meni sekin muitten seassa. Jämiä oli sen verran, että niistä saa vielä toisetkin lapaset. Peukalo on loiva kiilapeukalo. Sen verran tuumasin, että sijoitin kiilan kohdalle yksinkertaisempia kuvioita. Varsista tuli vähän turhan pitkät, eivät ole oikein käytännölliset takin hihojen kanssa.

Fairy SnowCap

Ravelryssä joku vinkkasi taannoin, että Rosemart Hillin jämälankojen tuhoamisprojekti (The Great Oddments Knitdown) on tarjouksessa. Tein vilenit ja ostin ohjeen. Kuluvan vuoden aikana Romi julkaiseee 15-18 ohjetta, joista suurin osa on yhden kerän kokoisia pieniä neuleita. Aika hieno keino tuhota siis jämäkeriä!

Ensimmäinen ohje Fairy SnowCap julkaistiin noin viikko sitten, ja neuloin sen laarista löytyneestä Isoveikasta. Aika kiva tuli, mutta ei oikein minun tyyliseni kuitenkaan, joten menee lahjaksi. Ohje oli selkeä ja hyvin kirjoitettu. Yhdessä kohdassa huomasin tosin pienen virheen, mutta se on näköään päivitetty jo ohjesivustollekin.

Fairy SnowCap, Isoveli n. 60 g ja ripaus Puroa tupsussa, puikot 3,5 ja 4,5

Raitoja kuin tiikerissä

Tältä näyttää Regian Zoofarista neulotut lastensukat, jos silmukkamäärä on 48. Aika kivat, vaikka tuo kuvio näyttää vieläkin komeammalta aikuisten sukissa. Ostin tätä lankaa keltaisena ja pinkkinä, sillä itse halusin keltaiset ja tytär toivoi pinkkiä. Kun tytär näki langat, ilmoitti hän haluavansa keltaiset. Nyt mulla on siis jäljellä yksi kerä pinkkiä ja vähän reilu kerä keltaista. Ehkä teen keltaisesta vaikka lapaset.

Tiikerisukat, koko 30-31, Regia Zoofari 37 g, puikot 2,5

Ohje kärjestä aloitettaviin lastensukkiin löytyy Ullasta, klik klik. Päättelyn tein kahden silmukan ylivetokavennuksina siten, että otin jokaisen oikealle puikolle neulotun silmukan kaveriksi langankierron, jonka siis vedin uuden silmukan yli. Jos teen tuolla ohjeella toiset sukat, teen kiilakavennukset aluksi kolmen kerroksen välein, silloin sukka on parempi rintavalle jalalle. Kovin olivat saajalleen mieluiset nämä sukat.

Abigail Cardi

Lokakuusssa oli Akuutti Tarve lyhyelle mustalle neuletakille, jonka voi pukea juhlamekon kaveriksi. Tällainen syntyi tosi nopeasti, parissa viikossa. Ajattelin ottavani tästä paremmat kuvat blogia varten, mutta ei taida enää kovin valoisia kelejä piisata, joten näillä mennään.

Abigail Cardi koko 38,Wollmeise Twin Heavy Metal (n. 225 g) ja Magnolie Dark (n. 25 g), puikot 4

Sen verran poikkesin ohjeesta, että neuloin reikärivejä tasaisin välein. Ajattelin että ilman niitä takki on mekkoneuleeksi aika raskas, kun tuo lankakaan ei mitään kovin ohutta kuitenkaan ole, enkä halunnut neuloa liian löysääkään. Takki ja hihat ovat myös hieman lyhyemmät kuin ohjeessa. 

Maltoin kylvettää vain kerran eli ennen reunuksen neulomista. Reunus siis rullautuu, mutta se ei oikeastaan ole miinus vaan plussa. Olen pitänyt tätä töissä farkkujen kanssa, ihan hyvin toimii mielestäni sitenkin.

Pipo päässä pakkasella

Kävin työreissulla Vaasassa, ja mukaan piti saada pieni, helposti mukana kulkeva neulomus. Ravelryssä näin kivan ja helpon pipomallin Naked Star Hat. Ohjeessa langaksi suositeltiin angoraa tai mohairia, josta tulisi pehmeä ja laskeutuva myssy. Minulla ei kumpaakaan ollut, mutta ajattelin, että alennus-Noro saa kelvata. 

Noro Hat, Noro Silk Garden Sock n. 70 g, pyöröt no 4

Eihän tästä mikään laskeutuva ihanuus tullut, vaan muhkea ja lämmin rouhea hattu, jonka alle sopii isompikin nuttura. Sellainen taktisen muutoksen tein, että käänsin nurjan puolen päällepäin, sillä minusta malllineule on kivemman näköinen nurjalta puolelta tuosta langasta neulottuna. Mummot ainakin junassa ihasteli langan värejä. Saattaa olla, että teen toisen yksivärisen jostain pehmeästä ja pörröisestä langasta.

Sen verran oli hyvä tuuri tuolla Vaasan reissulla, että menopäivänä oli a) Nettineulekahvila Pirjoliisan synttäripäivä b) Vaasan neulojien kuukausimiitti edellä mainitussa paikassa. Synttärit olivat tiedossani, mutta hämmästys oli aikamoinen, kun kauppa olikin täynnä innokkaita neulojia; minulla kun on kroonisia vaikeuksia saada omat aikataulut täsmäämään joensuulaistenkin tapaamisten kanssa. Muutama kerä sukkalankaa tuli kyllä ostettua, ja osa siitä on jo puikoilla. Toivottavasti ensimmäiset sukat valmistuvat jo viikonloppuna ja pääsevät pian tänne blogiin asti.

Mystery Shawl 2013

Varoitus! Sisältää juonipaljastuksia.

 

Niinpä sitten minäkin neuloin ensimmäisen Westini eli uusimman Stephen Westin mysteerihuivin. Muuten tuskin olisin tähän junaan ehtinyt, mutta Emman neuletapaamisessa aloittama versio näytti tosi mielenkiintoiselta ja erilaiselta kuin aiemmat neulomani huivit. Valitsin maltillisesti kolmen räiskyvän värin sijasta kaksi hillittyä eli mustan ja punavioletin. Sen verran vähän alkaa valoa olla, että kuvissa musta näyttää muuten tummansiniseltä. Värinvaihdotkin tein oman mielen mukaan. Kun musta lanka loppui, siirryin suoraan huivin neljänteen eli viimeiseen osioon, ja neuloin huivin loppuun punavioletilla langalla.

Color Crawing, Wollmeise Twin (heavy metal 200 g, magnolie dark 96 g), pyöröpuikko no 4

Tästä tuli tosi iso, pituutta on noin 2 metriä. Huivi menee siten tarvittaessa vaikka kolmesti kaulan ympäri. Tällä kertaa en huivia kylvettänyt. Kun sen aika tulee, pitääkin varoa ettei huivin koko kasva entisestään.

Huivin voi pukea hyvin monella tavalla. Sen voi vain heittää kaulaansa kuten kaulaliinan, tai sitoa sievemmin. Keskustan isot reiät mahdollistavat huivin kapean pään pujottamisen reiän läpi, jolloin huivi pysyy hyvin ojennuksessa. Tykkään kovasti! Ohje oli erittäin selkeä, ja sitä oli helppo seurata.

Ei sanaakaan neulomisesta - juoksuraporttia pukkaa

Seuraa Vaarojen maratonin 15 km kisaraportti eikä sanaakaan neulomisesta.

Aamulla kotoa klo 8.25 lähtiessä oli pilvipoutaa ja n. 7 astetta. Kolilla oli kuitenkin tuulista, joten ajattelin jo, että oliko mun ohut juoksupaita + ohut juoksutakki liian kevyt yhdistelmä. Aurinko kuitenkin alkoi paistaa heti startin jälkeen, ja metsässä oli sen verran suojaista, että suurimman osan matkasta oli sopivasti päällä tai jopa liian kuuma. Lämpötila oli noin 10 astetta. Ja Ukko-Kolille palatessa vaatetus oli ihan sopiva, sillä rinteessä tuuli. Jalassa mulla oli vähän normaalia paksummat trikoot.

Tapasin ennen starttia erään kuopiolaisen nuoren naisen, joka oli juossut kuukausi sitten ekan maratoninsa. Hän sitten kysyi, että juostaisiinko samaa matkaa. Aika pian selvisi, että ei juosta, sillä tämä paineli menemään kuin aropupu. Koetin kuitenkin aloittaa melko reippaasti. Tasaisemmilla osuuksilla tavoitteena oli 7.00 min/km vauhti, sillä mäet tulisivat olemaan tuota hitaampia. Toiveena oli alle kahden tunnin aika.

Reitti lähti melko leveää hiekkapolkua, jossa kaksi mahtui juoksemaan rinnakkain. Ensin oli loiva ylämäki ja sitten vauhdikas alamäki. Kuopiolaisjuoksijan kanssa oltiin vaihdettu parhaat juoksuvinkit ennen lähtöä. Sikäläisessä juoksukoulussa oli neuvottu, että alamäet kannattaa mennä rullaten suht pitkällä askeleella ja antaa vauhdin nousta. Ihan hyvä vinkki tuota ekaa alamäkeä varten. Alamäen jälkeen ylitettiin pikkuinen pelto kapeaa polkua pitkin. Sen jälkeen tuli eka kunnon nousu. Tässä vaiheessa selvisi, ettei ylämäkiä voi välttämättä edes juosta. Mäessä oli isoja ihmispään kokoisia ja sitä suurempia kiviä ja puunjuuria. Lisäksi se oli aika mutainen. Eikun kävelyksi. Ylämäen jälkeen tuli sitten alamäki, joka oli myös kivinen ja mutainen. Eipä tarvinnut tuota rullaavaa askelta miettiä, kun piti keskittyä siihen, että askel sattuu suht tasaiseen kohtaan. Garminin mukaan tuossa alamäessä korkeus putosi 80 metrin verran.

Alamäen jälkeen tultiin sitten hiekkapohjaiselle maantielle ja reitin ainoalle juomapisteelle. Reidet olivat tässä vaiheessa aikamoisessa pumpissa, ja kieltämättä kävi mielessä, että toivottavasti tällaisiä ylämäki-alamäki-comboja ei ole kovin montaa tai huonosti käy. Mulla oli omat vedet mukana, ja tässä vaiheessa huomasin, ettei veden perkele oikein tule sitä letkua pitkin. Muutenkin juomareppu heilui enemmän kuin normaalisti, enkä saanut sitä kiristettyä riittävästi juoksun aikana. Piti pistää kävelyksi, jotta sain veden virtaamaan.

Reitti jatkui loivalla ylämäellä ja taisi siinä pieni alamäkikin olla ennen seuraavaa nousua. Noin 2 km päästä käännyttiin nurmipintaiselle metsätielle. Tämä osuus olisi ollut todella liukas, jos olisi ollut sateista. Joku tästä varoittelikin ennen starttia. Nyt se oli kuitenkin melko kuiva, ja siinä oli hyvä juosta. Tälle välille sattui pitkä alamäki, jossa pääsi harjoittelemaan sitä rullaavaa askelta.

Jossain kuuden kilsan kohdalla reidet vertyivät ja juoksu alkoi tuntua taas hyvältä. Tätä osuutta oli noin 2 km, sitten tultiin taas hiekkapintaiselle maantielle ja rantaan. Jee, olipa ihana nähdä Pielinen! Tuntui että nyt ollaan jo voiton puolella, vaikka matkaa oli vielä melkein puolet jäljellä. Hiekkatie oli loivasti mäkistä, ylämäissä kävelin reippaasti aina kun siltä tuntui. Tätä huvia kesti noin 1,5 km, jonka jälkeen lähdettiin metsäpolulle Ukko-Kolia kohti. Oujee. Kävellen ylös yhden hengen mentävää hyväkuntoista, sileää polkua. Noustiin yli 100 metriä jonnekin Ukko-Kolin rinteiden puoleenväliin, ylitettiin kaksi laskettelurinnettä ja mentiin kerran tuolihissin alta. Hienot näkymät järvelle muuten. Tai olisi ollut, jos sinne olisi ehtinyt katselemaan. Sitten alkoi taas juosten mentävä alamäki, tällä kertaa kohti Kolin satamaa. Alamäessä polku ei valitettavasti ollut samaa tasoa, vaan siinä oli taas niitä ihmispäänkokoisia kiviä ja puunjuuria.

Alamäen jälkeen tultiin pikaisesti maantielle, josta lähdettiin väliaikaportin kautta nousemaan Ukko-Kolille kohti Hotelli Kolin terassilla olevaa maalia. Mun väliaika oli muistaakseni 1:26 paikkeilla (virallisia väliaikoja ei vielä näy tulospalvelussa), ja aika pian selvisi, ettei vikassa kolmen kilsan pituisessa ja noin 200 m korkeassa nousussa tule omaan montaa sellaista kohtaa, jossa mun reisillä juostaisiin. Sykkeet huiteli siinä 175 paikkeilla koko ajan. Tässä vaiheessa vähän ihmettelin, että miksi mun gps näyttää about kilsan vähemmän kuin vaellusreitin opasteet. Ajattelin, että vaaran laella tehdään vielä kilsan ala-mäki-ylämäki-lenkki. Maali tuli sitten vähän yllättäen, tosin eipä mulla paukkuja olisi ollutkaan mihinkään ylämäki-loppukiriin, kun alkoi kauhistuttaa syke, joka oli tässä vaiheessa 180 kieppeillä. Tasaisella olisin ehkä voinut vähän pistää vielä juoksuksi. Tai vaikka tanssiksi.

Loppuaikani oli 1:54:27. Mittarin mukaan matka oli 13,7 km, tiedä sitten oliko se oikeasti noin paljon alle 15 km vai heittikö tuo mun mittari tuon verran. Garmin laski keskisykkeeksi 169 ja maksimisykkeeksi 189. Olen kyllä tosi tyytyväinen tuohon aikaan, sillä tuntui että kaikkeni annoin, enkä enempää olisi jaksanut. Kumman nopeasti sitten siitä palautui kuitenkin, kun sai murenta rinnan alle, ensin urheilujuomaa ja purkki Gainomaxia ja sitten osallistumismaksuun kuulunut keittolounas.

Mahdollista ensi vuotta ajatellen reisien lihaskunto näyttää olevan se heikoin lenkki, vaikka etukäteen pelkäsin miten nilkat kestää epätasaisen maaston. Aikalailla erilainen kokemus kuin puolimaraton asfaltilla, paljon raskaampi ja minusta hienompi, vaikka matka on lyhempi. Tapahtuma oli kaikin puolin mukava, järjestelyt sujuivat ja reitti oli hyvin merkitty. Suosittelen lämpimästi!

Ihana Scalene

Jos yksinkertainen voi olla täydellisen kaunista, niin sitä on tämä Scalene-huivi. Tämä menee lahjaksi ison rapakon toiselle puolelle. Vaikuttaa kaikin puolin toimivalta huivilta, toivottavasti lahjan saajakin tykkää tästä. Pakko tehdä tällainen itsellekin, ehkäpä vielä samoista väreistä. Saattoi näet olla, että ostin vahingossa tuplamäärän lankaa, kun ei taaskaan ollut ajatus mallista kirkkaana mielessä lankoja ostaessa.

Scalene-huivi, Katia Merino Baby (musta n. 95g, fuksia 55 g), puikot 3,5

Tämä on siis asymmetrinen kolmio, johon tehdään pujotusaukot. Reunuksen kanssa kannattaa olla tarkkana, sillä siitä voi tulla liian kireä. Lanka toimi mallissa hyvin. Se oli pehmeää jo neulottaessa ja pehmeni lisää kylvetyksessä. En pingoittanut, mutta muotoilin kosteana erityisesti reunat. Huivista tuli siis ihanan pehmeä. Välillä piti tosin olla tarkkana, ettei tule puolikkaita silmukoita. Minähän neulon nykyään automatkatkin. Tosin toistaiseksi vain silloin, kun en itse aja.

Me and Thelma-style.

Pinkish Grandpa

Neulaisin La Maisin Rililien Funky Grandpan pinkkinä versiona. Takki on saumaton. Se aloitetaan olkapäiltä, hihasilmukat poimitaan kädenteiltä, nappilista neulotaan viimeisenä.

Pinkish Gradpa, Fabel ja Heritage 277 g, puikot 3.5, 3 ja 2.5

Ihana tästä tuli, vaikka en erityisemmin tykännyt tuosta ohjeesta. Vaikka englanti on minun toinen työkieleni, en parissa kohtaa ollut lainkaan varma siitä, mitä suunnittelija haluaa minun tekevän. Ja minä kun tykkään sellaisista ohjeista, joiden mukaan voi neuloa posottaa aivot narikassa. Lisäksi ohje sisälsi tarkat ohjeet siitä, miten kapeat raidat pitää kohdistaa, jotta takki on kantajalleen imartelevin. Jonnin verran pähkäilin, ja sovitin, ja pähkäilin, ja neuloinpa vielä vartaloon lisäraidankin.

 Hihansuut ja nappilistat olisi pitänyt ohjeen mukaan viimeistellä i-cordilla, mutta tein ihan tavallisen päättelyn. Nappilistaan olisi lisäksi tullut lyhennettyjä kerroksia, nekin jätin pois. Hihojen muotoilutkin on omasta päästä, ohjeen mukaisesti olisi tullut melkoista kalaverkkoa meikäläisen käsialalla. Vielä kylvetysvaiheessa olin epävarma siitä, tuleeko tästä käyttötakki vai ei. Kylvetyksessä neule kasvoi pituutta ja hieman leveyttäkin, joten istuvuus on niin kuin mallissa pitääkin olla.

Helppo Kati yllätti jälleen

On se vaan jännä malli tämä LazyKaty. Reseptikin on kovin yksinkertainen. Otetaan liukuvärjättyä vironvillaa, neulotaan ikään kuin huomaamatta isohko huivi, viimeistellään ja sitten päästäänkin ihmettelemään lopputulosta.

LazyKaty, Aade Lõng Artistic 122g, pyöröpuikko 5,5 mm ja koukku 5,0 mm

Tämä lanka on hieman liian värikylläinen omaan makuuni, mutta eiköhän huiville käyttäjä löydy. Seuraavaksi pitäisi varmaan tehdä loppuun ainakin Haruni, Featherweight#2, Noro-tunika, palmikkovillasukat, virkattu reppu ja puuvillainen pitsineuletakki, jotta pääsisi aloittamaan esimerkiksi Dahlian, Glitz at the Ritzin tai Marsa Alamin tai jotain muuta uutta kilometrin pituiselta projektilistalta.

Finnish Summer Osa 2

Kesäsukkapostauksen osa 2: miehen villasukat. Mulla oli hieno ajatus siitä, että sekä rouvan että herran sukat olisivat olleet eräänlainen läksiäislahja, mutta toisin kävi. a) Suomen sää oli ollut viileä, joten villasukat olivat tarpeen jo vierailun alussa. b) Herran sukat eivät ehtineet valmiiksi ennen kuin tänä aamuna, tuntia ennen vieraiden matkan jatkumista. b-kohta selittää sen, miksi sukat ovat kovin ruttuiset, sillä en tietenkään ehtinyt niitä kylvettää pingottamisesta puhumattakaan. 

Suomisukat, Novita Nalle 74 g, puikot 3,25, koko 42

Näissä sukissa on 10 silmukan palmikko, pyöreä kantapää ja nauhakavennus. Ajattelin alunperin, että nämä ovat toistensa peilikuvat, mutta eipä niistä sellaisia tullut. Palmikon kohdistaminenkaan ei mielestäni onnistunut täydellisesti. Näin siinä käy, kun neuloo aivot narikassa, pääosin automatkoilla.

Molemmat sukat sopivat hyvin omistajilleen, siitä tosin voi ainakin puolet pistää tuon teräosan joustimen piikkiin. Kovasti he myöskin tuntuivat arvostavan tälläistä käsinneulottua pientä lahjaa.

Finnish Summer Osa 1

Meille on tulossa harviisvieraita Englannista, ja sain idean neuloa molemmille sukat. Malli tällä kertaa omasta päästä. Tämä on siis Osa 1, sillä Osa 2 on vielä puikoilla.

Finnish Summer koko 39/40,The Natural Dye Studio Dazzle Sock 57 g, puikot 2,5

Jaa että miksi mulla on villasukat sandaaleissa? No eihän Suomessa kesällä muuten tarkene! Tai tarkenee joskus, mutta tällä hetkellä pukisin mielummin just noin (tuorein säähavainto 12,2 C). Ajattelin siis aloittaa uuden trendin. Jos se on yhtä tarttuvaa kuin villasukissa hipsuttelu konttorissa (olen tartuttanut n. 33 % työkavereistani kahdessa vuodessa), arvioini mukaan noin kuuden vuoden päästä tämän on ihan yleistä. Ainakin miun työpaikalla.

Virkkausmojo

Virkkausmojo, se varma kesän merkki. Miten voikin olla niin, että virkkaaminen innostaa oikeastaan vain kesäisin? Tällä kertaa innoistuin ensin virkatusta matosta, jossa kuteiden virkaa toimittaa vanhat t-paidat. Idea kanssaräveltäjältä, vai pitäisikö sanoa räpeltäjältä. Erittäin koukuttavaa, mutta edistyy aika hitaasti. Olen virkannut tätä oikeastaan vain ulkona, sillä kuteesta nimittäin tulee aika paljon roskaa. Ei siis mikään käsilaukkuprojekti.

Vanhoista t-paidoista syntyy toivottavasti matto, sitten joskus.

Yhden työn sain jo valmiiksi, nimittäin kesähatun. Tämä on tehty Lankapirtin ohjeella ohjeessa käytettyä lankaa paksummalle langalle soveltaen. Tein tarkoituksella reilun kokoisen, jotta nutturakin mahtuu piiloon auringolta.

Virkattu hattu, Schoeller+Stahl Palma Color 89 g, koukku 3,5

Perussukka valepuvussa

Neulaisin ihanat villasukat Tiina Kuun mahtavalla Oi Ihana Toukokuu -ohjeella. Ohje on selkeä, mallineuleen oppi nopeasti ulkoa ja sukat olivat nopeat neuloa. Ja lopputuloskin on hurmaava: pitsikuvion ansiosta sukat ovat erittäin näyttävät ja niiden istuvuus täysi kymppi. Eipä uskoisi että pohjimmiltaan nämä ovat perussukat. Lanka on eräästä Ravelryn vaihdosta saamaani suomalaisen värjärin värjäämää sukkalankaa. Nyt kelpaa kesän tulla!

Oi ihana toukokuu koko 39, käsinvärjätty sukkalanka, puikot 2,75

Höyhensarjassa

Kun jokin aikaa sitten ostin Noro Sekkua, ja sitä ihastuneena miehelleni esittelin, hän totesi lankaa katsoessaan sen olevan "niin ohutta että tekipä siitä mitä tahansa se kestää kauan". Valitettavasti hän oli oikeassa. 

Ensin yritin neuloa tästä Lakefrontin, mutta malli ei oikein taipunut mun harteikkaalle vartalolle. Onneksi kanssaneuloja vinkkasi Featherweightista! Tykkään kovasti, on nimensä mukaisesti höyhensarjalainen, ehkä jopa liiankin kevyt. Vai onko se edes mahdollista?

Featherweight cardigan, Noro Sekku, 84 g, pyöröt ja sukkikset 3,5

Sen verran poikkesin ohjeesta, että tein kevyen vyötärömuotoilun ja reunuksen sileän neuleen asemasta 1n 1o -joustinta. Lisäksi neuloin saman pituiseksi kuin aiempi suosikkitakkini.

Ihastuin tähän malliin niin paljon, että taidan tehdä toisen samanlaisen Wollmeisen Twinistä.

Neuleiden valmistumisen hitautta selittää hieman se, että tänä keväänä olen harrastanut juoksemista, ja varsinkin pitemmät lenkit vievät venyttelyineen muutaman tunnin kallisarvoista neuleaikaa. Osallistuin ensimmäistä kertaa maraton-tapahtumaan, juoksin siis puolimaratonin. Olen itsestäni tosi ylpeä, mitalikin on niin hieno! Kaikki maaliin päässeet siis saivat mitalin. :D

Arvonnan voittaja

Arvonnan voittaja on Pirena! Onnittelut. Tällä kertaa lyhyestä virsi kaunis, mutta juttua luvassa myöhemmin tällä viikolla. :)

Mertsu arpoo!

Blogini täyttää neljä vuotta 21.4., joten on tullut vuosittaisten synttäriarpajaisten aika. Tällä kertaa palkintona on joko teeteen Primavera-langasta (75% merinovillaa, 25 % silkkiä) neulomani Xeranthemum-myssy TAI kaksi kerää tuota Primavera-lankaa. Voittaja saa itse valita värin Joensuun lankakauppojen valikoimien puitteissa. 

Tuo myssyhän näyttää suurin piirtein tältä. Tämä myssy tosin on neulottu lapsen 51 cm päähän sopivaksi, aikuisen myssy on pidempi ja päälaelta löysempi.

Xeranthemum-myssy, kokoon 51 muokattu versio, teetee Primavera 53 g, puikot 3,5 ja 4

Arvontaan voit osallistua kertomalla kommenttilaatikossa mistä itse käsin tekemästäsi olet kaikkein ylpein. Saako esimerkiksi virkkaamasi parisängyn peitto rintasi rottingille vai vetävätkö omin kätösin neulomasi kauniit sukat suun hevosenkengälle? Arvontaan voit osallistua 21.4. saakka.

Helppo Kati

LazyKaty on nimensä mukaisesti helppo huivi, mutta ei siitä silti näyttävyyttä puutu. Vai mitä sanotte? Tämä menee lahjaksi, toivottavasti pysyy silti yllätyksenä, hys hys. ;)

Ohje löytyy maksullisena Ravelrysta ja Modasta 4/2011. Tosin lehden kuvien perusteella en olisi arvannut että huivista tulee näin kaunis. Liukuvärjätty lanka toimii tässä todella hienosti.

LazyKaty, Aade Lõng Artistic 8/2 90 g, pyöröt ja koukku no 5,5

Heijastuvien aallonpituuksien sinfonia

Vaihdettiin Emman kanssa yllätyssukkakerät muutama viikko sitten. Emma sai omansa valmiiksi jo helmikuun puolessa välissä, mulla kesti vähän kauemmin. Sukkakuvausta en ole juuri harrastanut, ja sen kyllä huomaa! :) Malli on Ullasta löytyvä Mittatilauspolvarit.

Ylläripylläripolvarit, koko 40, ohut sukkalanka 95 g, puikot 3

Sen verran kritiikkiä tällä kertaa, että näistä tuli himpun liian isot, ja olisin voinut tarkemmin seurata ohjetta. Näyttää lisäksi vahvasti siltä, että viimeinkin täytyy hankkia ne välikoon sukkapuikot eli koko 2,75.

Se on Ihana!

Vihdoinkin se on valmis. Omista ideoista ja lankavaraston aarteista syntynyt Ihana-kaarrokepusero. Idea mallineuleeseen tietysti Muita ihania -blogista. Valehtelisin, jos sanoisin etten purkanut kertaakaan. :)

Tytön Ihana-kaarrokepusero, Baby Merino (luonnonvalkoinen) ja Fabel (pinkki ja ruskea) yhteensä 200 g, puikot no 3

Käyttäjä on nyt n. 110 cm pitkä, ja puseron on tarkoitus mahtua vielä ensi talvena. Neuloin vartalon ja hihat suljettuna neuleena kainaloihin asti, otin kaikki samalle puikolle ja tein kaarrokkeen. Kaarrokkeen kavennuksissa hyödynsin mutu- ja hyvältä näyttää -menetelmiä. Kaula-aukon päättelin erityisen joustavasti, saattaa olla että keksin uudestaan Jenyn metodin.  

Neidonkyynel-sormikkaat

Viime joulukuussa ihanat lempisormikkaani kuluivat puhki, joten uudet sormikkaat oli saatava. Neidonkyynel-lapaset olivat neulejononi kärjessä, joten sain idean muokata ohjeesta sormikkaat. Koska lanka oli ohjeesta poikkeava lisäsin leveyttä muutaman silmukan verran. Näistä tuli ihanan pehmoiset, mutta sellaiset showcase-käsineet. Käytössä ne nimittäin kutistuivat ja menivät pian pörröisiksi. Ehkä teen toiset jostain sukkalangasta. :)

Pierrot Yarns Fine Merino 49 g, bambusukkiset 3,5 mm

Panda Hat

Lapsi toivoi uutta hattua, ja yhdessä valitsimme tämän mallin. Jämälankalaatikosta löytyi luonnonvalkoista Isoveljeä sopivasti kerän verran, ja korvat tein kaksinkertaisesta Seiskaveikasta. Laskeskelin, että myssystä tulee sopiva, kun vaihdan langan paksumpaan ja neulon paksummilla puikoilla. Syvyyttä lisäsin kuitenkin 1,5 tuuman verran. Ja passeli tästä tulikin, mahtunee vielä ensi talvenakin. Ajatuksena on neuloa myös nuo settiin kuuluvat pandalapaset.

Panda Hat, Isoveli n. 95 g ja Seiskaveikka pieni nöttönen, puikot 5,5 

 

 

 

 

Prinsessan synttärit

Niin se vaan on aika rientänyt, ja blogin alkuhetkien "vauva" täytti eilen neljä vuotta. Kokeilin ensimmäistä kertaa tällaista kakkukuvaa, jonka löysin sattumalta marketin hyllystä. Voisin ostaa toistekin, helppo laittaa ja näyttti kakussa nätiltä aina siihen saakka, kunnes kakku päättyi parempiin suihin.

Synttärisankarille tein jo aiemmin tällaisen virkatun kruunun, ohje löytyy Ravelrystä nimellä Sweet Princess. Täysin en ohjetta tuossa runko-osassa noudattanut (kuka yllättyi), mutta sakarat sentään tein ohjeen mukaisesti. Kovetuksen tein puuliiman ja veden seoksella. Dimangit ovat Tiimarin korttiaskarteluosastosta, ja ne on kiinnitetty kuumaliimalla.

Sweet Princess -kruunu, koukku no 5, vllalangan jämiä

Revontuli-huivi

Hui miten pitkä aika on siitä, kun viimeksi olen blogannut! Onkohan täällä enää lukijoitakaan jäljellä? 

Olen viime aikoina puuhastellut pääosin tuolla Ravelryn puolella, sieltä minut löytää nimimerkillä Mertsu. Mutta mietitäänpäs mitä olen viime aikoina saanut valmiiksi. Joulupukin konttiin meni ainakin tämä Revontuli-huivi, ensimmäinen tällä mallilla neulomani. Olen näköään unohtanut laittaa puikkokoon ja langanmenekin ylös, mutta veikkaisin että puikot olivat kokoa 4,5 ja lankaa meni alle 150 grammaa.

Revontuli-huivi, Evilla Artyarn 8/2

Tämä oli saajalleen kovin mieluinen lahja; sain ihan erillisen kiitospuhelun huivista. Itse asiassa huivi yllätti minutkin, sillä keskeneräisenä se ei kovin kauniilta näyttänytkään, sillä lanka oli väreiltään kauttaaltaan tummempaa ennen pesua. Aika karkeaa neulottavaakin lanka oli. Tein tähän yhden mallikerran vähemmän kuin ohjeessa, sillä ajattelin sen oli käyttökelpoisempi vähän pienempänä.