Et komentele minnuu

"Et komentele minnuu - ei minnuu kiinnostakaan", sanoi pikkuneiti melkein-kaksi-vee eräänä iltana, kun ei meinannut uni tulla silmään, ja komensin pistämään suun kiinni ja pään tyynyyn. Aika uskomattomia fraaseja pulppuaa neidin suusta, olisiko esimurkkuikäisellä isoveljellä jotain tekemistä asian kanssa?

Käväisimme viikonloppuna Kuopiossa. Kesäisellä Helsingin reissulla saimme ilmaisen hotelliyön, joten olimme ihan yökylässä. Minua pienikin ympäristönmuutos yleensä piristää suuresti, ja niin kävi nytkin. Tarkoitus oli katsella alennusmyyntejä, mutta minun kohdaltani tuli ns. halpa reissu; en ostanut kuin pari toppia neuleiden alla pidettäväksi. Mies sentään osti uuden hienon kellon, mikä olisi ollut minulle hyvä peruste esimerkiksi lankavaraston kartuttamiseen. Muttamutta: minullahan on menossa se varaston pienennysprojekti, joten langat saivat tällä kertaa jäädä.

Aloitin töissä haasteellisen kirjoitusprojektin tammikuun alussa. Lupauduimme ennen joulua kirjoittamaan luvun erääseen englanninkieliseen käsikirjaan. Päävastuu kirjoitustyössä on minun, ja koska aihe on minulle aika uusi, on työ tuntunut välillä takkuiselta. Mutta nyt olen onneksi jo päässyt asiaan riittävästi sisälle, joten tekstiäkin on alkanut syntyä. Ja neulomiseenkin on pystynyt paremmin keskittymään iltaisin.

Jokin aika sitten tilasin lisää lankaa tähän pitsineulehuiviin, jota onkin ollut yllättävän mukava neuloa. Huivi alkaa olla viittä vaille valmis. Tämä on ensimmäinen pitsineulehuivini ohuesta langasta, joten pingotusta varten otan vastaan hyviä vinkkejä. Väri ei tunnu erityisen mieluiselta näin kevättä kohti mentäessä, vaan kirkkaita värejä tekisi mieli pukea ylleen.