Se on sitten syksy

Ostin kesän alussa poistomyynnistä pieniä surkeita taimia, joissa luki "pinaatti". Aika pian istutettuani ne tajusin, etteivät ne mitään pinaatin taimia ole, vaan jonkin sortin kaalista on kyse. Mutta se että mikä kaali (vain yksi taimi menestyi) on tulossa piti aika kauan jännityksen vallassa. Mutta kukkakaalihan se! Perjantaina korjasin sadon talteen.

Mysteerikaali

Lauantaita vasten yöllä täällä olikin jo pari astetta pakkasta, joten lähes kaikki pihapuidemme lehdet putosivat lauantain aikana. Sunnuntaina sitten kärräsimme lähes kaiken lehtikompostiin naapureiden hämmästykseksi, ja Eemeli viimeisteli työn maanantaina. Meillä kun on tapana priorisoida siten, että yleensä on ainakin yhdet  lumet sataneet ja sulaneet ennen kuin olemme lehdet saaneet siivottua. Mutta nyt tuntuu ja näyttää oikeasti syksyltä, kun puut ovat lehdettömiä. Syksyn piristykseksi tiedossa on onneksi työreissu Isolle Kirkolle. Olenkin silmäillyt ohjelmaa sillä silmällä, että missä välissä ehtisi lankakaupoille. Tiukkaa tekee, taitaa pitää jättää illanvietto väliin... Nämä herkulliset myrkkysienet löytyivät työpaikan takapihalta.

Herkullisia myrkkysieniä

Pikkuprinsessallamme on juuri nyt paha uhmakausi. Ja voi ihme jos joku häntä erehtyykin sanomaan pikkutytöksi. Iso tyttöhän hän on - tai ei tyttö vaan prinsesssa! Uhmakkuuden kääntöpuolena ovat onneksi valloittava persoonallisuus ja sujuvat motoriset taidot. Jo jonkin aikaa tyttäremme on osannut mm. laittaa vetoketjun kiinni ihan itse, ja ruokailunkin hän hoitaa haarukalla ja veitsellä. Puhumattakaan siitä, että hän omatoimisesti hakee ruokaa jääkaapista ja käyttäisi mikroaaltouuniakin, jos vain antaisimme. Olemme Miehen kanssa vitsailleet, että emme uskalla osta Pepille nauhakenkiä, sillä sisulla (ja raivolla) hän sitoisi nauhat joka kerran ihan itse.