Blogi. Sehän on nettipäiväkirja, eikös niin. Päivät ovat erilaisia ja niihin liittyy sekä hyviä että huonoja sattumuksia. Elämä vain on sellaista. Jossain keskustelufoorumissa joku joskus kertoi, miten haluaa lukea vain sellaisia blogeja, joissa asiat ovat kivoja ja mukavia "eikä mistään valituksesta". Samoin henkilö oli sitä mieltä, että sellaiset neuleblogit joissa on asiaa muustakin kuin neulomisesta eivät ole kiinnostavia. Minusta taas pienet pilkahdukset, jotka kertovat kirjoittajan persoonasta, ovat juuri se suola! Nyt luvassa siis sitä elämää. :)
Pääsiäinen meni perinteisissä mummolakierroksen merkeissä. Tänä vuonna mummoloita tosin oli kolme. Kolmas mummola oli ex-anoppila.
Sunnuntaina näet matkasimme mökille (juu, olemme pienen punaisen kesämökin onnellisia omistajia) siivoilemaan ja suunnittelemaan. Nautimme ihanasta aurinkoisesta säästä ja paistoimme makkaraa. Paluumatka tarjosi kuitenkin ikävän yllätyksen. Auton pohjaan kiinnitetty polttoaineen jäähdytyskenno alkoi raapia maata ja valuttaa polttoainetta. Siinä sitten sekunnin tuumaustauon jälkeen tuumasimme soittaa ex-anopin apuun. "Eemelin mummo pelasti meijät ja sitten me mentiin juomaan kahvia", selosti Peppi sedälleen innostuneesti puhelimessa. Onni onnettomuudessa, että huomasimme vian ajoissa eikä mitään pahempaa ehtinyt sattua.
Sunnuntaista lähtien olemme siis olleet autottomia. Tiistain olimme onneksi jo etukäteen ajatelleet vapaapäiväksi. Periaatteessa työ- ja kauppamatkojen kulkeminen bussilla onnistuu, jos on valmis joustamaan työajoissa: busseja menee kerran tunnissa ja päivähoitopaikka on matkan varrella. Kaikki menikin melkein ilman ongelmia.
Eilen illalla lapset leikkivät normaaleja "tuossa sattuu vielä vahinko" -tyylisiä leikkejä, joista on varotettu "sata kertaa". Eemeli piti Peppiä käsistä kiinni: jonkinnäköinen soutuleikki siinä oli menossa. Äkkiä Peppi alkaa itkeä ja kannatella toista kättään. Kipu ei mennyt ohi ja eihän se auttanut kuin tilata taksi Tikkamäelle. Olikin muuten ensimmäinen kerta 13,5-vuotisen äitiurani aikana päivystyksessä. Tunnin päästä oltiin jo takaisin kotona: hassu lääkärisetä laittoi värttinäluun paikoilleen. "Nyt ei satu yhtään", totesi Peppi. Tässäkin selvittiin siis säikähdyksellä.
Minä myös pidän kirjoituksista, joissa on sitä elämää mukana! Ei pelkkää käsityötä. Toki harvemmin niihin sitten tulee viestiä jätettyä, mutta aina ne tulee luettua..
VastaaPoistaOlipa harmia auton kanssa, mutta toisaalta onneakin! Lasten nivelet ovat kyllä herkät "irtoamaan", mutta että ihan sisaruksen kanssa soutaessa... Oho! Tietty se on hyvä, että ei isompi asia tullut leikistä.
Pepillä on pienestä pitäen ollut tosi löysän tuntuiset nivelet, nilkat ja ranteet ja jopa selän nikamat syliin nostaessa tuntuvat "liikkuvan" . Tämä kyynärpään sijoiltameno on kuulemma tavallinen vamma, voi syntyä jos esim. joutuu tarttumaan lasta kädestä ettei tämä juokse kadulle tms.
VastaaPoistaKiitos ymmärryksestä.
VastaaPoistaToinen saman kokenut ymmärtää toista :)
Oli sielläkin kerrottu kenen töitä ne ovat, mutta onko niin vaikeaa kysyä lupa !!!
Mukavaa päivää ja huomenna alkavaa uutta viikkoa !