Vimmaista raitaa

Kun näin Sartsan blogissa samaa Stepiä kuin mitä itseltäni löytyy, piti lanka kaivaa esille. Ja kassos, löytyi myös valmis sukka. Muistikuva tuon langan ostotapahtumasta on hämärä, mutta sitä seurannut dialogi Blogimiehen kanssa meni jotenkin näin. 

- Aattelin, että tekisin siule sukat. Ostin tällaista lankaa, käviskö se?

- En tykkää, liian värikästä.

Piti siis muuttaa suunnitelmaa: sukat itselle. Mutta silmät sidottuina olen tainnut tikuttaa, eihän tällaista kantapäätä Erkkikään kestä katsella? Ja teräkin on hieman liian lyhyt. Ja mitenkä se tuo joustinkin on noin epätasaista? Taisi olla niin, että yritin ensin sellaista sileää vartta, joten lanka on kahdesti neulottua. Oma makukin on tällä välin tainnut muuttua, sillä onhan valmis sukka tosi värikäs ellei jopa räikeä.

Purkuun siis ja laimennetaan beigellä. Näyttää paljon paremmalta, ainakin minusta.

Joku raitavimma on vissiin nyt menossa. Lapselle kun on tulossa "lämmitin" Lanettista ja Tico Ticosta. Tico Ticon melko jyrkät värinvaihdot eivät tähän oikein nätisti taivu, mutta ajattelin hankkiutua jämäkerästä eroon.

Ja sitten on vielä tämä neuletakkiviritys Sekkusta, joka sekin on raidallinen. 

Koti- ja keittiöpsykologian perus- ja aineopintojen perusteella sanoisin, että tässä neuloja hakee hyväksi koettuja, seesteisiä ratkaisuja, jotka eivät yleensä tuota pettymyksiä ja joita voi neuloa aivot narikassa.